Sisällön tarjoaa Blogger.

Ever mine, ever thine, ever ours.

torstai 26. toukokuuta 2011

Häätanssiharkat

Meillä oli sulhon kanssa eilen ensimmäiset häätanssiharjoitukset. Iiiiks! Meitä molempia jännitti; sulhoa se, muistaako hän askeleet ja minua se, millainen häätanssi meille muodostuu. Opettamassa meitä oli entinen opiskelukaverini, joka vaihtoi opintojen alussa alaa ja siirtyi tanssikoulun puolelle. Hyvä niin, sillä hän oli aivan loistava tanssiopettaja ja saimme huipun koreografian häätanssiimme! :)

Kappale, jonka tahdissa tanssimme "first dance":n, on melko hidas, romanttinen ja tunnelmallinen. Emme siis halunneet tunkea siihen väkisin tavallista valssia, se kun ei sovi kappaleeseen ollenkaan. Emme myöskään halunneet (mielellään) vain nojailla toisiimme ja pyöriä ympyrää reilut 4 minuuttia kestävän biisin ajan. Törmäsin sattumalta eräänä päivänä Mariin (tanssiopeen) yliopistolla ja jostain syystä tuli puheeksi meidän häätanssi-ongelmamme. Ja voila, keksimme, että hänhän voisi opettaa ja tehdä meille helpohkon koreografian!

Häätanssiimme kuuluu leikkimielisyyttä ja hupsuttelua..

Olin ihan innoissani ja eilisten tanssiharjoitusten jälkeen olen ollut vielä enemmän innoissani; tanssi on niiiiiiiiiin minun ja sulhon näköinen ja aivan ihana. Tänään olisi taas illalla sulhon kanssa tiedossa harkat olohuoneessa. Koreografisoidun häätanssin harjoittelu tuo parisuhteeseen vaivihkaa mukavaa yhteistä tekemistä, tavallaan uuden ja yhteisen harrastuksen. Saa nähdä, muistammeko Marin opit, kun harjoittelemme vain kahdestaan. :D Myöhemmin kesällä olisi tarkoitus sitten pitää toiset tanssiopen kanssa pidetyt harkat. Muuten harjoittelemme sulhon kanssa kaksistaan.

Sain tänään sovitettua hääpukuani kotona yhdessä S-kaason kanssa (joka muuten toi minulle syntymäpäivälahjaksi itsetehdyt ihanat, punaiset ja lämpöiset villasukat! ..koska vanhat villasukkani on jo melkein puhkikulutetut ja ne olivat vieläpä ainot villasukat, jotka omistan! :D). Istuminen hääpuvun kanssa onnistui ongelmitta, sekä korkealla että matalalla tuolilla, samoin polvistuminen sujui hyvin (kirkossahan pitää olla polvillaan jossain vaiheessa). Ei siis pitäisi joutua stressaamaan enää siitäkään asiasta! :)

..mutta myös romantiikkaa ja tunnelmointia.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti