Mutta siis: Miten voi olla näin orpo olo ilman kihlasormusta?? En ymmärrä. Onhan se tietenki melkein neljä vuotta (!!!) vasenta nimetöntä jo koristanut ja pidän sitä all the time sormessani. En ota sitä ikinä pois, ellei ole pakko (tai pelkään sen naarmuntuvan, esim. kahvakuulassa). Nytkin oon hipelöiny tottuneesti "sormusta" ja sitte oonkin muistanu ja tajunnu, ettei se oo siinä. Hyi että miten ekana päivänä säikähin joka kerta, että sormus on tippunu jonneki ja menny hukkaan. :S
No, toivon mukaan se viikko menee äkkiä ja saan pian pian PIAN sormukseni takaisin. Mutta on sitä ihminen (nainen?) välillä hölömö tunteittensa ja kiintymystensä kanssa - ja hölmöä on varsinki se, miten johonki esineeseen voi kiintyä niin paljon. Huoh. :D
Onko kellään (ollut joskus) vastaavanlaisia kokemuksia/tuntemuksia?