Päivä, jona minusta tuli VAIMO.

Nyt sain viimeinkin istuttua alas ja aloitettua hääpäivästämme kertovan postauksen. Olimme nimittäin suurimman osan tästä viikosta Ikaalisten kylpylässä rentoutumassa ja pari viime päivää kotona on vierähtänyt häälahjoja ihastellen, uusia petivaatteita pyykkikoneessa pesten ja SingStaria laulaen. :D Mutta hääpäivä-postaus alkakoon!

Yllättävän hyvin nukutun yön jälkeen heräsimme sulhon kanssa jännittyneinä, hermostuneina ja odottavina hääpäivän aamuun. Sää oli täydellinen: puolipilvinen, tyyni ja sopivan lämmin. Söimme rauhassa aamiaisen, kävimme kahdestaan meikissä ja kun tulimme kotiin, alkoi minun kampaukseni teko. Siitä eteenpäin ihmisiä alkoi lappaamaan meille tasaista tahtia ja noin klo 11 tupa oli täynnä kaasoja, bestmaneita, kuskeja ja valokuvaajia. Tunnelma oli siis hektinen ja suhteellisen nopeasti olimmekin jo kirkolla.

Minua jännitti ihan älyttömästi, kun pääsin morsiuskammariin odottelemaan vuoroani. Suloinen pikkuveljeni V ja serkkuni I kävelivät ensin oman "biisinsä" tahdissa ja sillä välin minä ja iskä odotimme jännittyneinä käytävällä piilossa. Päivän ensimmäinen kommellus tapahtui silloin: Juuri ennen kuin kappale oli loppumassa ja meidän kappaleemme alkamassa, tippui yhtäkkiä huntu päästäni. KÄÄK!! Onneksi sain sen työnnettyä takaisin kampauksen uumeniin, mutta kyllä säikähdin. :D Toinen kommellus sattui heti perään: Juuri kun olimme aikeissa lähteä kävelemään kohti alttaria (Prinsessa Ruusunen alkoi jo soimaan), tallouduin häämekkoni helmaan.. No, sekin asia korjaantui kun pidin puvusta kiinni vähän toisella kädellä ja hiissasin jalkojani eteenpäin. :D
Sulho oli kuulemma jo ehtinyt huolestua, missä minä olen kun ketään ei näkynyt, hehh. Perille kuitenkin päästiin käytävän puoleen väliin ja kun olimme sulhon kanssa astelleet alttarille ja seisahtuneet paikoillemme, jännitykseni ja hermostukseni helpottuivat. Tuli jotenkin rauhallinen olo siinä; seistä sulhasen vierellä ja papin edessä, takana kaikki lähimmät ystävät ja sukulaiset. :)

Vihkiminen sujui hyvin ja jostain syystä kyyneleet eivät päässeet silmistäni ulos -ei ennen kuin olimme sulhon kanssa kävelleet loppumarssin tahdissa kaikkien vieraiden ohi käytävän päähän. Silloin kesken naureskelun ja sulhon katsomisen tuli itku. Oli se aika hassua siinä vihkimisen jälkeen alkaa pillittämään ja sanoinkin sulholle, että "Mitä ihmettä mä nyt aloin itkemään?!". Kävelimme saippuakuplasateeseen ja siitä hienoon valkoiseen hääautoomme ja hurautimme (sulhon pikkuveli R kuskinamme) ensimmäiselle hääkuvauspaikallemme.

Hääkuvien ottaminen oli oikeastaan melko hauskaa puuhaa -ja yllättävän helppoa! Lähinnä se oli sitä, että valokuvaaja huusi meille "Nyt pussatkaa!" tai "Katsokaa toisianne/kameraa!". Kuvauksen aikana nautiskelimme pikaisesti lempikuohuvaamme Gancia Astia ja maittavia alkupaloja (joita vieraat nauttivat samaan aikaan hääpaikalla). Hääkuvauskommellus: Toisesta Amerikasta asti tilatusta hääkengästäni irtosi se iso koriste (se, joka teki kengistä hienot ja häihin sopivat)! Mutta ei sekään haitannut menoa. :D Ehkä sen saa jollain vielä liimattua kiinni.

Saavuimme juhlapaikalle innostunein fiiliksin; Millainenhan mahtaa olla hääjuhlan ohjelma? ;) Kättelimme (tai no, ennemminkin taisimme halata) kaikki vieraat, jonka jälkeen meidät toivotettiin ameriiiiiiiikan malliin tervetulleiksi "Rouvana ja Herrana". Taustalla soi Rocky -elokuvien teema ja me astelimme voitonmerkkejä ilmaan tehden sisään juhlasaliin. Ei siis mikään aivan perinteinen lässynlää-musiikki, vaan tarkoituksena oli nimenomaan saada naurua ja huvittuneisuutta aikaan hupaisalla biisivalinnallamme. :D

Hääjuhla eteni puheiden, ruokailujen, ohjelman ja vapaan seurustelun merkeissä. Kuulimme niin huippuhauskoja kuin hyvin liikuttaviakin puheita, saimme jutella kaukaa (ja läheltä) tulleiden sukulaisten kanssa ja hääruoka oli niiiiiiiiiiin hyvää, että ihan harmitti, etten pystynyt hääpuvussani syömään sitä niin paljoa kuin olisin halunnut.

Sulhon puhe minulle. <3

"Lyhyehkö" avioliittolupaukseni sulholle ;D

 Hääjuhlissakin sattui pieniä kommelluksia: Heti juhlan alussa yksi tarjoilijoista tiputti toisen morsiuspikareistamme ja se meni ihan sirpaleiksi. Ei paljoa haitannut sinä päivänä ja hauskan näköistä oli, kun toinen joi korkeasta pikarista ja toinen pienestä skumppalasista. :D Toinen kommellus tapahtui illasta, kun olimme sulhon kanssa hääkuvauksen toisessa osiossa. Tarkoituksena oli, että takaisin juhlapaikalle päästyämme alkaisi ns. iltajuhla, jossa voisimme tanssia ja seurustella kavereidemme kanssa ja syödä iltapalaa. Kuitenkin jostain syystä juhlapaikan siivoukset olivat jo täydessä vauhdissa siinä vaiheessa, kun me sulhon kanssa tulimme takaisin kuvauksesta. Kaikki kaasot, bestmanit ja jopa vieraat siivosivat ja kanniskelivat tuoleja! :D Koko tilanne oli jotenki koominen ja mietimmekin ensin sulhon kanssa kummissaan, että "Jaa, joko nää juhlat loppu??" :D Onneksi kuitenkin useimmat kavereistamme tulivat rentoutumaan ja tanssimaan kanssamme muutaman biisin ajaksi, niin saatiin sulhonkin kanssa parit muuvit vetäistä virallisen hääjuhlan päätteeksi. Aika pian tanssimisen ja hengailun jälkeen sanoimmekin jo heipat vieraille ja suunnistimme hotellille hääyötä viettämään. ;)

Kommelluksilta ei siis vältytty, mutta niistä juuri muodostuvat ne hauskat, vuosien päästä, kerrottavat vitsit: "Muistatko silloin hääpäivänä, kun tapahtui tää hassu juttu.." jne. Täydellisyys on tylsää ja aito päivä vaatii vähän actionia ja hauskoja sattumuksia ollakseen ainutlaatuinen. <3

Koko hääpäivä oli niin ihana ja elimme sitä täysin siinä hetkessä. Silti tuntuu, ettei muista läheskään kaikkea tapahtunutta. Kaikki oli ohi niin nopeasti ja olemmekin sulhon kanssa monia monia kertoja palanneet hääpäivään ja muistelleet, mitä kaikkea siellä olikaan ja tehtiinkään. :) Päällimmäisenä itselläni jäi mieleen hääpäivästä tyynyliina- ja kaulinleikit, isäni puhe, pissatusreissut kaaso N:n kanssa ;D, häätanssimme (joka muuten meni TOSI hyvin ja sai paljon kehuja vierailta, jee!), hääkuvaus-sessiot, huippu ruoka ja sulhon onnelliset kasvot. Onneksi hankimme videokuvaajan häihimme, niin voimme "kerrata" hääpäivän vielä uudestaan ja uudestaan videolta katsottuna! :)

Häätanssimme <3

Sormuspoikamme eli 4-vuotias pikkuveljeni V <3

Me, kaasot ja bestmanit :)

<3

Hääpäivämme oli íhana, ainutlaatuinen ja meidän näköinen.. KIITOS teille lukijoille, jotka olitte mukana tsemppaamassa ja antamassa vinkkejä & tukeanne tätä suurta päivää varten! <3 Ja tietysti KIITOS kaikille, ketkä olivat häissämme ja tekivät päivästä unohtumattoman ja juuri niin upean, kuin se oli. <3

ps. I'll be back! ;D Luvassa juttua vielä ainakin huomenlahjoistamme, virallisista hääkuvistamme sekä vinkkejä (asioista, joita itse hoksasin vasta hääpäivän lähellä/hääpäivänä/sen jälkeen)! Otan myös mielelläni toivomuksia vastaan, mikäli teillä kanssamorsiamilla on joitain aiheita, joista haluaisitte tietää tai kuulla (lisää). :)

Hääkori

Löysin Prismasta tällaisen söpön, valkoisen korin. Käyttötarkoitus näkyy varmasti hyvin kuvista, eli kori hankittiin saippuakuplia varten -joita voi puhaltaa kirkon edustalla minun ja sulhon päälle, kun olemme sanoneet tahdon. :)

Koristelin korin melko simppelisti ja yksinkertaisesti: Laitoin "kantokahvan" ympärille viininpunaista nauhaa ja kiedoin kumpaankin "kantokahvan" päätyyn rusetit läpinäkyvällä organza-nauhalla. Käytetyt tarvikkeet ovat samat, joita on käytetty myös hääkutsuihin. Korin sisälle laitoin alimmaiseksi pehmustetta (pienen, valkoisen ja pehmeän villakaulahuivin :D), keskimmäiseksi muutaman valkoisen kasvopaperin (peittämään villakaulahuivin)  ja päällimmäiseksi saippuakuplapullot.

Hääpainajainen vol. 3

Perjantai-ilta vierähti ihanaa tyttöjen iltaa viettäen, vanhojen ystävien kanssa. Höpötimme kaikesta maan ja taivaan väliltä ja loppuillasta etenkin häistä ja hääsuunnitelmista. Ehkäpä tästä "inspiroituneena" näin sitten viime yönä painajaisunen häistä...

Olimme pitämässä tuplahäitä yhdessä -tyttöjen illassakin mukana olleen- Mirge-ystäväni ja hänen miehensä kanssa. (He ovat oikeasti menneet jo viime kesänä naimisiin.) Jouduimme odottamaan alttarille astelemista jossain kellarissa ja välillä minun ja sulhon välille tuli jotain riitaa, jonka vuoksi lähdimme vuoron perään vihaisina ulos ja välillä ystäväni ja hänen miehensä tekivät samoin. Ensimmäisenä alttarille astelivat ystäväpariskuntamme. Me jäimme kellariin odottamaan vuoroamme ja samassa huomasin, ettei minulla ollut vielä kampausta, ei meikkiä eikä piilolinssejä silmissä. Onneksi N-kaaso ilmestyi yhtäkkiä kellariin ja hän alkoi värkätä hiuksiani ja meikkiäni. Kellarissa kävi välillä erinäisiä ihmisiä, jotkut tuttuja ja jotkut tuntemattomia.

Vihdoin oli meidän aikamme ryömiä ylös kellarista. Siinä samassa tajusin, ettei kutsuja oltu jaettu vielä kaikille. Puolet vieraista (jotka olivat kuitenkin hekin paikan päällä) ei ollut ehtinyt saada käsin toimitettua kutsua, jossa oli paljon tärkeää informaatiota häihin liittyen. Tajusin myös ylös kiivettyäni, ettei vieraiden pöydissä ollut kukka-asetelmia eikä minunkaan kimppuani näkynyt missään.. Jotain muutakin oli päässyt unohtumaan (en nyt vain muista niitä kaikkia :D) ja aloin hermostumaan.

Sitten sain tekstiviestin S-kaasoltani ja A-kaasoltani, että he eivät valitettavasti ehdi häihimme, koska ovat S-kaason häiden jälkimainigeissa (hänkin on oikeasti mennyt naimisiin jo toissakesänä!). Juuri ennen kuin minun piti lähteä kävelemään kohti alttaria, ovesta kiiruhti sisään floristi ORANSSIEN kukkien kanssa. Hän ei paljoa pahoitellut ja kyseli, että minkäs kukan haluaisin hääkimpuksi. Valkoista ruusukimppua ei löytynyt, mutta jokin valkoinen (ruma) häkkyrä sieltä löytyi, joten otin sen. Lähdin kävelemään sulhasta kohti (jota en vielä kiemuraisen rakennuksen takia nähnyt) ja kukkakimppu purkautui pikku hiljaa kävelymatkalla..

Kaikki vieraat istuivat kiemuraisen rakennuksen (=jonkin ihme juhlapaikan) pöydissä eivätkä alttarilla. Niin, paitsi päästessäni sulhon luo, huomasin, että olimme jossain rumassa tiiliskivi-huoneessa, emmekä ollenkaan alttarilla tai edes kirkossa! Pappikaan ei sinänsä ollut ollenkaan pappi ja alkoi puhua jotain jokapäiväisiä juttuja siinä vaiheessa, kun seisahduin hänen eteensä. Minä katselin ympärilleni, avasin suuni ja ehdin sanoa: "Siis mitä tämä oikein on? Onko tämä siis nyt jotaki ihme pilaa vai mitä?" ja sitten heräsin.

Aurinko paistaa ihanasti jo nyt, tiedossa on varmaan loistava päivä. :) Joten ei muuta kuin lämmintä, pirteää ja aurinkoista lauantaita, toivottavasti te olette säästyneet hääpainajaisilta viime yönä! :D

PAPPI, lukkari, talonpoika..KANTTORI!

Kaunis Tuomikirkko.

Viime viikolla käytiin sulhon kanssa varmistamassa meidän seurakunnalta, että ollaanhan nyt ihan sata varmasti merkitty oikein vihkimisaika ja onhan ne siellä merkinny oikeelle päivälle sen. :D Kaikki oli kunnossa, vihkiminen on oikealla päivällä ja samaan aikaan, joka on painettu kutsuihin (jotka muuten tänään lähti postiin!! lähivieraat saa ne sitten kyläilyjen yhteydessä).
Samalla kun siellä päin käytiin, varattiin päivystävän papin avustuksella myös vihkipappi ja kanttori (en tienny, että sekin pitää "varata"). Tuli lievästi rasistinen ja syrjivä olo, kun pyysimme sellaista pappia, joka "ei ole siirtymässä eläkkeellä muutaman vuoden sisällä"... :D syy tähän järisyttävään vaatimukseen nuoresta papista on se, että haluaisimme käyttää samaa pappia vuosien varrella mahdollisiin ristiäisiin ja muihin kirkollisiin menoihin. Idea siis olisi, että saisimme meidät vihkivästä papista ns. perhepapin. :)

Noista ovista sitä sitte kävellään kohti alttaria, huij! :)

Meidän vihkipäivänä töissä olevista (nuorista) papeista ja kanttoreista meille valikoitui nainen sekä papiksi että kanttoriksi. Saimme seurakuntareissulla kuulla (tai tarkistettua) myös sen, että kirkossa vihkimistilaisuudessa kuluu aikaa korkeintaan puoli tuntia, ihan sama millä vihkikaavalla haluaa mennä. Siis 30 minuuttia! ENINTÄÄN! Se on toisaalta aika lyhyt aika, mutta toisaalta aika paljon siihen saisi ängetä puhetta ja musiikkia, jos sen haluaisi kestävän kauan. Me emme sulhon kanssa ole kovin innoissamme olleet ikinä virsistä, joten luultavammin meidän vihkikaavaan sisällytetään korkeintaan yksi virsi. Emme myöskään ole ajatelleet mitään Raamatun lukua tms. puhetta/lukemista, jonka joku muu kuin pappi suorittaisi. Innolla odotan papin tapaamista kesällä, että voidaan yhdessä suunnitella juuri minun ja sulhon näköistä vihkimistä! :)

Alttari <3

  

Saippuakuplien puhallusta!

Tiitittidii-Tiitittidii! TÄÄ on se käytävä. :)

Hääpainajainen vol. 2

Aika monta kuukautta sain olla rauhassa häihin liittyviltä painajaisunilta. Viime yönä näinkin sitten taas kylmän hien pintaan nostattavan unen meidän häistä...

Uni oli sekava kuten ainakin minun unet yleensäkin ovat, mutta tämän verran muistan siitä: Oli siis hääpäivän aamu ja kaikki unessa tapahtuva tapahtui hirveän nopeasti ja vauhdikkaasti ja kiireesti. En meinannut ehtiä tajuta asioiden kulkua unessani, mietin vain että "Mistä tämä hirveä kiire ja nopeus johtuu??". Kuten hääpainajaisessa voisi kuvitellakin olevan, painajaiseni koostui useasta ongelmasta. Ensinnäkin, pukiessani hääpukuani päälle, huomasin sen olevan ihan löysä ja melkein valuvan päältäni. Ja tietenkään se ei edes ollut The Hääpuku vaan jokin ihan toisenlainen.

Toiseksi, olin juuri tullut meikistä, jossa olin ollut aika kauan, kun päätin vilkaista peiliin. (Muistaakseni) bestmanit olivat halunneet jekuttaa minua laittamalla meikkaajan maalaamaan naamani joksikin ihmeen kuvioksi (olisiko ollut jonkin maan lippu, jossa oli punaista ja valkoista ja ihme kuvioita)! Minä aloin tietenkin itkemään, että miten ne bestmanit on noin ilkeitä ja enhän ehdi enää käydä uudessa meikissä kun kohta pitää jo mennä kirkkoon.. No, pyyhin sitten "meikit" pois ja samalla kaasoni tulivat sisään.

Kolmas ongelma olikin sitten se, että jostain syystä kaasot olivat huonolla tuulella eivätkä ollenkaan innoissaan siitä, että kyseessä oli hääpäiväni. Etenkin A-kaaso (joka on aina ihana eikä koskaan sano minulle pahasti) oli hyvin yrmeänä yrittäessään sitoa hääpukuani tiukemmalle siinä kuitenkaan onnistumatta. Olin tietysti hyvin ihmeissäni ja surullinen tästäkin ongelmasta. :D

Well, the show must go on -joten lähdin kirkkoa kohti ja niin kuin ensimmäisessäkin hääpainajaisessani, tässäkin mietin, että "Miten ihmeessä aika häihin kului niin nopeasti, että monta asiaa jäi kesken??". Astellessani kirkon sisätiloihin, huomasin/tajusin, ettei siellä tulisi vihkimisen aikana olemaan isäni tilaamia viulunsoittajia soittamassa Canon in D:tä eikä vihkikaava tulisi menemään kuten olin sen suunnitellut menemään. Vaikka sulho (onneksi) kuitenkin seisoi alttarilla odottamassa minua, en voinut olla täysin onnellinen noiden vihkimistä edeltäneiden tapahtumien vuoksi. Lisäksi olin kovasti odottanut viulusoittajia ja nimenomaan meidän näköistä vihkimistilaisuutta ja nyt sitä ei sitten ollutkaan luvassa.

En ehtinyt alttarille asti, kun luulin heränneeni jo unesta. Todellisuudessa olin kuitenkin vieläkin unessa, mutta luulin olevani hereillä ja mietin itsekseni ja selitin jollekin (??) kamalaa painajaista ja että se tuntui todenmukaiselta joskin sekavalta. Sitten kun oikeasti heräsin, olin ihan pyörällä päästäni!

Kirkon koristelu

Koska meidät vihitään Tuomikirkossa, emme aluksi ajatelleet sulhon kanssa koristelevamme kirkkoa mitenkään häitämme varten. Ja etenkin, kun on kyse kesähäistä ja lauantaista, päivä on todennäköisesti täynnä peräkanaa pidettäviä vihkitilaisuuksia. Ja sehän tarkoittaa sitä, että mahdollisten koristeiden tulisi olla helposti ja nopeasti paikalleen laitettavia ja pois otettavia. Lisäksi Tuomiokirkko on mielestämme jo itsessäänkin niin koristeellinen ja juhlava ja hieno, ettei se edes välttämättä tarvitsisi lainkaan koristeita.

NOHH, poristiin tästä asiasta yks päivä N-kaason kanssa ja jäin sitten miettimään, että jos jokin hyvin yksinkertainen, nopea ja simppeli koriste ja koristelutapa löytyisi, niin sitä voisi käyttää kirkossa häissämme. Voisihan se olla mukava, että vihkitilaisuudessakin olisi jotain juuri meidän häihin liittyvää -esimerksi teemavärin puitteissa. :)

Tässä siis sellaisia ideoita kirkon(/muun vihkimispaikan) koristelusta, joita voisin SOVELTAA meillekin:

Sovelluksella tarkoitan siis, että koristeet eivät olisi ainakaan oikeita kukkia, vaan esimerkiksi niitä pom-pomeja, joista useat morsiamet ovatkin jo bloggailleet ;) Lisäksi, koristeita voisi laittaa esimerkiksi a) joka rivin päätyyn ja viiteen ensimmäisen penkkiriviin / joka toiseen päätyyn ja kymmeneen ensimmäiseen penkkiriviin.

Aiotteko te kanssamorsiamet koristella vihkipaikkaanne ja jos aiotte, niin miten? :)

Häämusiikkia kirkkoon

Ollaan tässä mietiskelty sulhon kanssa jonkinlaista kirkkoseremoniaan sopivaa musiikkia. Mun iskällä kun on suhteita Oulun Madetojan salille, niin se on lupautunut järjestämään (ja kustantamaan) meille tarpeellisen kokoonpanon kirkkoon soittamaan. :) Me ei niinkään haluta mitään laulullista musiikkia sinne seremoniaan, vaan ennemminkin jokin kaunis kappale viululla ja pianolla soitettuna. Lisäksi voitaisiin saada hääjuhliin joku laulamaan ja/tai soittamaan pari kappaletta, mikäli sulhasen kanssa keksitään jotain mieleisiä kappaleita.

Tämä viikonloppu onkin nyt mennyt enemmän ja vähemmän youtube:ssa erilaisia klassisia kappaleita kuunnellen. Beethovenit, Bachit sun muita on kahlattu läpi, mutta itsepintaisesti ykkössijaa hallitsee Johann Pachelbelin Canon in D (TÄSSÄ). Kappale on varmaan monelle (häämusiikkeja läpi kahlanneille) tuttu, sillä se on yksi häämarssien ehdokkaista -tosin pelkillä uruilla soitettuna. Kun ensin kuunneltiin tätä ihanuutta, ajattelin, että eihän me nyt voida ottaa itse musiikkiesitykseksi kirkkoon mitään häämarssia! mutta aikani kuunneltuani kappeletta (ja yrittäessäni etsiä toista yhtä ihanaa biisiä), totesimme sulhon kanssa, että viulun, pianon ja sellon yhteispelillä Canon in D kuulostaa paljon enemmältä (ja eriltä) kuin siitä häämarssiksi sovellettu versio. Taidamme siis päätyä tähän kappaleeseen. :) Häämarssina meillähän on tämä tyypillisin, Prinsessa Ruusunen.

Häämusiikkia etsiskellessäni törmäsin ehdottomasti kuunneltavan arvoiseen, omaa romanttista häämusiikkia säveltävään ja muiden musiikkeja soveltavaan, Miranda Wongiin. Ihanan romanttisia ja kauniita kappaleita! Hänen julkaisemaansa häämusiikkia voi käydä ostamassa ja/tai kuuntelemassa TÄÄLTÄ.