Hääunia

Viime yönä tuli taas nähtyä häihin liittyvä uni -ja yllätys yllätys se oli enemmän painajainen kuin mukava uni. Oli hääpäivämme aamu ja minä lähdin kiireellä jonnekin sovittuun paikkaan pukemaan hääpukuani päälle. Olimme unohtaneet sulhon kanssa pakata kaikki tavarat valmiiksi ja kun pääsin perille sinne sovittuun paikkaan, huomasin että hääkenkäni ja muut tarvikkeet jäivät kotiin. Aloinkin heti ihmettelemään, miten ihmeessä emme olleet tajunneet laittaa edellisinä päivinä tavaroita lähtövalmiiksi.

Kun hääpuku oli päälläni, minulle tuli kauhea vessahätä, joten lähdin ystävieni U:n ja M:n avustuksella kierreportaita alas wc:tä kohti. Ystävä M kuitenkin piti laahusta liian kireällä takanani kävellessään, että alhaalla huomasin pukuni repeytyneen jostain vatsan seutuvilta pienen kaistaleen verran. Samalla se oli tehnyt puvusta löysän ja huonosti päälleni istuvan. Soitin sitten paniikissa S-kaasolleni, joka olikin jo tulossa paikan päälle autolla. Hän alkoi kuitenkin selittämään jostain ruuasta, jonka hän olisi halunnut ottaa kokonaan mukaan, mutta muut tytöt olivat sanoneet, että "Ota vain osa mukaan". :D Lopulta kuitenkin sain sanottua S-kaasolleni, että nyt on hätä ja hän sai onneksi kutakuinkin rauhoiteltua minut (S-kaaso on ompeluvastaavana hääpukuni suhteen).

Odottelin vielä hetken muita ihmisiä ja hämmästelin uudestaan unohtuneita tavaroitani. Jossain siinä main taisin alkaa tajuamaan, että tämä on taas sellaista hääunta, jossa olen unohtanut jotain enkä voi ymmärtää, miten olen saattanut unohtaa sen. Sitten jo heräsinkin. Lääh. Helteistä viikkoa kaikille! :D

Hääpainajainen vol. 3

Perjantai-ilta vierähti ihanaa tyttöjen iltaa viettäen, vanhojen ystävien kanssa. Höpötimme kaikesta maan ja taivaan väliltä ja loppuillasta etenkin häistä ja hääsuunnitelmista. Ehkäpä tästä "inspiroituneena" näin sitten viime yönä painajaisunen häistä...

Olimme pitämässä tuplahäitä yhdessä -tyttöjen illassakin mukana olleen- Mirge-ystäväni ja hänen miehensä kanssa. (He ovat oikeasti menneet jo viime kesänä naimisiin.) Jouduimme odottamaan alttarille astelemista jossain kellarissa ja välillä minun ja sulhon välille tuli jotain riitaa, jonka vuoksi lähdimme vuoron perään vihaisina ulos ja välillä ystäväni ja hänen miehensä tekivät samoin. Ensimmäisenä alttarille astelivat ystäväpariskuntamme. Me jäimme kellariin odottamaan vuoroamme ja samassa huomasin, ettei minulla ollut vielä kampausta, ei meikkiä eikä piilolinssejä silmissä. Onneksi N-kaaso ilmestyi yhtäkkiä kellariin ja hän alkoi värkätä hiuksiani ja meikkiäni. Kellarissa kävi välillä erinäisiä ihmisiä, jotkut tuttuja ja jotkut tuntemattomia.

Vihdoin oli meidän aikamme ryömiä ylös kellarista. Siinä samassa tajusin, ettei kutsuja oltu jaettu vielä kaikille. Puolet vieraista (jotka olivat kuitenkin hekin paikan päällä) ei ollut ehtinyt saada käsin toimitettua kutsua, jossa oli paljon tärkeää informaatiota häihin liittyen. Tajusin myös ylös kiivettyäni, ettei vieraiden pöydissä ollut kukka-asetelmia eikä minunkaan kimppuani näkynyt missään.. Jotain muutakin oli päässyt unohtumaan (en nyt vain muista niitä kaikkia :D) ja aloin hermostumaan.

Sitten sain tekstiviestin S-kaasoltani ja A-kaasoltani, että he eivät valitettavasti ehdi häihimme, koska ovat S-kaason häiden jälkimainigeissa (hänkin on oikeasti mennyt naimisiin jo toissakesänä!). Juuri ennen kuin minun piti lähteä kävelemään kohti alttaria, ovesta kiiruhti sisään floristi ORANSSIEN kukkien kanssa. Hän ei paljoa pahoitellut ja kyseli, että minkäs kukan haluaisin hääkimpuksi. Valkoista ruusukimppua ei löytynyt, mutta jokin valkoinen (ruma) häkkyrä sieltä löytyi, joten otin sen. Lähdin kävelemään sulhasta kohti (jota en vielä kiemuraisen rakennuksen takia nähnyt) ja kukkakimppu purkautui pikku hiljaa kävelymatkalla..

Kaikki vieraat istuivat kiemuraisen rakennuksen (=jonkin ihme juhlapaikan) pöydissä eivätkä alttarilla. Niin, paitsi päästessäni sulhon luo, huomasin, että olimme jossain rumassa tiiliskivi-huoneessa, emmekä ollenkaan alttarilla tai edes kirkossa! Pappikaan ei sinänsä ollut ollenkaan pappi ja alkoi puhua jotain jokapäiväisiä juttuja siinä vaiheessa, kun seisahduin hänen eteensä. Minä katselin ympärilleni, avasin suuni ja ehdin sanoa: "Siis mitä tämä oikein on? Onko tämä siis nyt jotaki ihme pilaa vai mitä?" ja sitten heräsin.

Aurinko paistaa ihanasti jo nyt, tiedossa on varmaan loistava päivä. :) Joten ei muuta kuin lämmintä, pirteää ja aurinkoista lauantaita, toivottavasti te olette säästyneet hääpainajaisilta viime yönä! :D

Hääpainajainen vol. 2

Aika monta kuukautta sain olla rauhassa häihin liittyviltä painajaisunilta. Viime yönä näinkin sitten taas kylmän hien pintaan nostattavan unen meidän häistä...

Uni oli sekava kuten ainakin minun unet yleensäkin ovat, mutta tämän verran muistan siitä: Oli siis hääpäivän aamu ja kaikki unessa tapahtuva tapahtui hirveän nopeasti ja vauhdikkaasti ja kiireesti. En meinannut ehtiä tajuta asioiden kulkua unessani, mietin vain että "Mistä tämä hirveä kiire ja nopeus johtuu??". Kuten hääpainajaisessa voisi kuvitellakin olevan, painajaiseni koostui useasta ongelmasta. Ensinnäkin, pukiessani hääpukuani päälle, huomasin sen olevan ihan löysä ja melkein valuvan päältäni. Ja tietenkään se ei edes ollut The Hääpuku vaan jokin ihan toisenlainen.

Toiseksi, olin juuri tullut meikistä, jossa olin ollut aika kauan, kun päätin vilkaista peiliin. (Muistaakseni) bestmanit olivat halunneet jekuttaa minua laittamalla meikkaajan maalaamaan naamani joksikin ihmeen kuvioksi (olisiko ollut jonkin maan lippu, jossa oli punaista ja valkoista ja ihme kuvioita)! Minä aloin tietenkin itkemään, että miten ne bestmanit on noin ilkeitä ja enhän ehdi enää käydä uudessa meikissä kun kohta pitää jo mennä kirkkoon.. No, pyyhin sitten "meikit" pois ja samalla kaasoni tulivat sisään.

Kolmas ongelma olikin sitten se, että jostain syystä kaasot olivat huonolla tuulella eivätkä ollenkaan innoissaan siitä, että kyseessä oli hääpäiväni. Etenkin A-kaaso (joka on aina ihana eikä koskaan sano minulle pahasti) oli hyvin yrmeänä yrittäessään sitoa hääpukuani tiukemmalle siinä kuitenkaan onnistumatta. Olin tietysti hyvin ihmeissäni ja surullinen tästäkin ongelmasta. :D

Well, the show must go on -joten lähdin kirkkoa kohti ja niin kuin ensimmäisessäkin hääpainajaisessani, tässäkin mietin, että "Miten ihmeessä aika häihin kului niin nopeasti, että monta asiaa jäi kesken??". Astellessani kirkon sisätiloihin, huomasin/tajusin, ettei siellä tulisi vihkimisen aikana olemaan isäni tilaamia viulunsoittajia soittamassa Canon in D:tä eikä vihkikaava tulisi menemään kuten olin sen suunnitellut menemään. Vaikka sulho (onneksi) kuitenkin seisoi alttarilla odottamassa minua, en voinut olla täysin onnellinen noiden vihkimistä edeltäneiden tapahtumien vuoksi. Lisäksi olin kovasti odottanut viulusoittajia ja nimenomaan meidän näköistä vihkimistilaisuutta ja nyt sitä ei sitten ollutkaan luvassa.

En ehtinyt alttarille asti, kun luulin heränneeni jo unesta. Todellisuudessa olin kuitenkin vieläkin unessa, mutta luulin olevani hereillä ja mietin itsekseni ja selitin jollekin (??) kamalaa painajaista ja että se tuntui todenmukaiselta joskin sekavalta. Sitten kun oikeasti heräsin, olin ihan pyörällä päästäni!

Sormuspainajainen

Hääaiheiset painajaiset vol. 2! Näin joku aika sitten semmosta unta, että oltiin sulhon kanssa jossai Kanarialla tms. lämpimässä maassa, jossa on paljon hiekkaa ja palmuja. Siellä sitte käytiin jossain koruliikkeessä hakemassa se sormus jota oon täällä Oulussa sovitellu ja josta oon tykänny (kuva blogissa). Myyjät anto kuitenki mukaan joku 30 muutaki vihkisormusta että saahaan niitäki mallailla. Sit ruvettiin jossain ulkona hiekalla suuren maton päällä niitä katteleen (siis kyllä, sormukset sai ottaa liikkeestä mukaan :D) ja yritettiin löytää SE sormus, jonka mää olin unessa "valinnut" itelleni. Yhtäkkiä kaikki n. 30 sormusta tippu maahan matolle ja ruvettiin niitten joukosta etsimään sitä yhtä sormusta. Koko ajan löyty sormuksia, mutta ne oli kaikki aina jollaki tavalla erilaisia eli vääriä. Lopulta myös mun jo sormessa oleva kihlasormuskin hävis, ilmeisesti sekin tippu siihen suurelle matolle. Kun heräsin tästä painajaisunesta, en unen lopussa ollut vieläkään löytänyt niitä oikeita sormuksia. Huhh!

 

hääpainajainen

Yhh, viime yönä näin ensimmäisen kerran tuleviin häihin liittyvän painajaisen. Mikä on sinänsä hassua, koska en oo vähään aikaan touhunnut hääjuttujen parissa. Noh, kenties alitajuntaan ja unimaailmaan löytyi vasta nyt sopiva rako tunkea hääjuttuja kun ne on aiemmin ollu täysillä mielessä päiväsaikaan.

Ei ollu ees näin hieno kampaus unessa.

Painajainen meni jotenkin näin: Oli hääpäivä ja oltiin sulhon kanssa saavuttu juuri kirkkoon valmistautumaan alttarille astelua. Minä lähdin morsiuskammariin ja sulho kirkon etuosaan odottelemaan. Morsiuskammari oli ihan sikaiso, just niinku amerikkalaisissa elokuvissa -kuten Morsianten sota- ja siellä oli hirveesti ihmisiä muttei yhtään mun kaasoa tai tuttua. No, kampaaja alkoi laittamaan mun tukkaa ja siitä tuli ihan nätti mutta tosi löysä ja arkisen näköinen eikä oikeastaan paljonkaan sellainen mitä oon aatellu itelle. Kampaaja oli joku outo tyyppi, ei siis N-kaaso. Halusin sitten nähdä vielä sulhon, kun aikaa oli vielä vähän jäljellä ennen kello kahtatoista. Kun yritin ettiä sitä kirkosta, joku tuli sanomaan että sulho lähti äsken jonnekin. Ihmettelin että mihin ihmeeseen, kun se sitten tulikin jo pääovesta sisään ja sen naama oli ihan tulipunainen niinku se olis juossu lenkin tai jotain. Sulho sano että sen piti käyä ajelemassa vähän aikaa ja mietiskellä. Mä kysyin että mitä sen piti miettiä ja se sanoi, että sitä, haluaako se nyt varmasti mennä naimisiin tässä ja nyt....

Mä menin tietysti ihan paniikkiin ja kaikki unelmat tuntu särkyvän siinä samassa. Lähdin takaisin päin morsiuskammariin ja itkin ihan täysillä siellä että sulho ei ehkä haluakaan mennä mun kanssa naimisiin. Kukaan ei tuntunu tajuavan siellä ku kukaan ei edes oikeen lohduttanu mua. Sitte sulho tuli ovelle ja sanoi, että kyllä se kuitenki haluaa mennä naimisiin ja meni takaisin kirkon etuosaan seisoskelemaan. Mulla oli kuitenki jo lähteny kaikki fiilikset ja onnellisuuden tunne ja into siitä että se noin pahasti alko epäröimään hääpäivänä, minuutteja ennen h-hetkeä. Kattelin siitä ovelta vieraita, jotka valu kirkkoon istumaan ja tajusin, etten tunne yhtäkään niistä, en nähny yhtään tuttua ja vieraita näytti muutenki olevan joku 150-200 henkee valumassa kirkkoon.

..eikä näin hieno meikki.

No sitten kello alko näyttää viittä vaille kakstoista ja mä päätin vaikka olin tosi surullinen ja sydän särkyny, että pitäähän se nyt mennä naimisiin kun tänne on noin paljon tullu vieraita ja nähny paljon vaivaa tullakseen ja mekin ollaan nähty paljon vaivaa. Sitte sanoin meikkaajalle morsiuskammarissa, että äkkiä tee meikki viiteen minuuttiin! Sitten sitä lähdettiin kirkon käytävää kohti ja mä etsin katseellani iskää. Kunnes yhtäkkiä tajusin, etten ollu nähny iskää tai äitiä tai ketään tärkeetä vierasta ollenkaan. Samassa muistin myös, että me ei oltu sulhon kans ohjeistettu ketään, mihin pitää kirkossa istua eikä huolehdittu sormuksia Viljamille (mun pikkuveljelle joka on sormuspoikana) eikä edes koristeltu juhlapaikkaa edellisenä päivänä! Ihan hirveä paniikki iski ja mietin että mitä hittoa, eihän tää voi olla totta, miten me on jätetty ne kaikki hommat tekemättä ja mitä tää nyt on. Sitten heräsin.

Yäk, en halua enää nähdä painajaisia häistä. Enkä tietty mistään muustakaan. Sitten loppuyön yritin nähä oikeen tietosesti hyviä ja positiivisia hääunia, mutta aina ne meni jotenki mönkään. Esim. jouduttiin vaihtamaan kirkko johonki tarhaan tai sato hulluna lunta ja eksyttiin johonkin jne. Kauheeta.

Aamuvarhain

Tänään heräsin ennen kello kuutta, enkä saanut enää unta. Siinä vaiheessa, kun huomasin miettiväni, miten saisin hääpäivän aamiaisesta ja lounaasta täyttävän, terveellisen ja stressiystävällisen (mahalle), tajusin, että ehkä kannattaa jo nousta ylös. :D
Näin siis tämä päivä on aloitettu jo hyvissä ajoin hääjuttuja pohdiskelemalla. Lisäksi, sulho sai mut eilen uskomaan, että pystyn olemaan herkkulakossa (!!!!!!) usean päivän putkeen, joten ainakin tämän viikon täytyy yrittääkin pitää mieli aktiivisena ja keskitettynä johonkin -mikäs sen parempi kohde silloin kuin hääjutut! :)