Päivä, jona minusta tuli VAIMO.

Nyt sain viimeinkin istuttua alas ja aloitettua hääpäivästämme kertovan postauksen. Olimme nimittäin suurimman osan tästä viikosta Ikaalisten kylpylässä rentoutumassa ja pari viime päivää kotona on vierähtänyt häälahjoja ihastellen, uusia petivaatteita pyykkikoneessa pesten ja SingStaria laulaen. :D Mutta hääpäivä-postaus alkakoon!

Yllättävän hyvin nukutun yön jälkeen heräsimme sulhon kanssa jännittyneinä, hermostuneina ja odottavina hääpäivän aamuun. Sää oli täydellinen: puolipilvinen, tyyni ja sopivan lämmin. Söimme rauhassa aamiaisen, kävimme kahdestaan meikissä ja kun tulimme kotiin, alkoi minun kampaukseni teko. Siitä eteenpäin ihmisiä alkoi lappaamaan meille tasaista tahtia ja noin klo 11 tupa oli täynnä kaasoja, bestmaneita, kuskeja ja valokuvaajia. Tunnelma oli siis hektinen ja suhteellisen nopeasti olimmekin jo kirkolla.

Minua jännitti ihan älyttömästi, kun pääsin morsiuskammariin odottelemaan vuoroani. Suloinen pikkuveljeni V ja serkkuni I kävelivät ensin oman "biisinsä" tahdissa ja sillä välin minä ja iskä odotimme jännittyneinä käytävällä piilossa. Päivän ensimmäinen kommellus tapahtui silloin: Juuri ennen kuin kappale oli loppumassa ja meidän kappaleemme alkamassa, tippui yhtäkkiä huntu päästäni. KÄÄK!! Onneksi sain sen työnnettyä takaisin kampauksen uumeniin, mutta kyllä säikähdin. :D Toinen kommellus sattui heti perään: Juuri kun olimme aikeissa lähteä kävelemään kohti alttaria (Prinsessa Ruusunen alkoi jo soimaan), tallouduin häämekkoni helmaan.. No, sekin asia korjaantui kun pidin puvusta kiinni vähän toisella kädellä ja hiissasin jalkojani eteenpäin. :D
Sulho oli kuulemma jo ehtinyt huolestua, missä minä olen kun ketään ei näkynyt, hehh. Perille kuitenkin päästiin käytävän puoleen väliin ja kun olimme sulhon kanssa astelleet alttarille ja seisahtuneet paikoillemme, jännitykseni ja hermostukseni helpottuivat. Tuli jotenkin rauhallinen olo siinä; seistä sulhasen vierellä ja papin edessä, takana kaikki lähimmät ystävät ja sukulaiset. :)

Vihkiminen sujui hyvin ja jostain syystä kyyneleet eivät päässeet silmistäni ulos -ei ennen kuin olimme sulhon kanssa kävelleet loppumarssin tahdissa kaikkien vieraiden ohi käytävän päähän. Silloin kesken naureskelun ja sulhon katsomisen tuli itku. Oli se aika hassua siinä vihkimisen jälkeen alkaa pillittämään ja sanoinkin sulholle, että "Mitä ihmettä mä nyt aloin itkemään?!". Kävelimme saippuakuplasateeseen ja siitä hienoon valkoiseen hääautoomme ja hurautimme (sulhon pikkuveli R kuskinamme) ensimmäiselle hääkuvauspaikallemme.

Hääkuvien ottaminen oli oikeastaan melko hauskaa puuhaa -ja yllättävän helppoa! Lähinnä se oli sitä, että valokuvaaja huusi meille "Nyt pussatkaa!" tai "Katsokaa toisianne/kameraa!". Kuvauksen aikana nautiskelimme pikaisesti lempikuohuvaamme Gancia Astia ja maittavia alkupaloja (joita vieraat nauttivat samaan aikaan hääpaikalla). Hääkuvauskommellus: Toisesta Amerikasta asti tilatusta hääkengästäni irtosi se iso koriste (se, joka teki kengistä hienot ja häihin sopivat)! Mutta ei sekään haitannut menoa. :D Ehkä sen saa jollain vielä liimattua kiinni.

Saavuimme juhlapaikalle innostunein fiiliksin; Millainenhan mahtaa olla hääjuhlan ohjelma? ;) Kättelimme (tai no, ennemminkin taisimme halata) kaikki vieraat, jonka jälkeen meidät toivotettiin ameriiiiiiiikan malliin tervetulleiksi "Rouvana ja Herrana". Taustalla soi Rocky -elokuvien teema ja me astelimme voitonmerkkejä ilmaan tehden sisään juhlasaliin. Ei siis mikään aivan perinteinen lässynlää-musiikki, vaan tarkoituksena oli nimenomaan saada naurua ja huvittuneisuutta aikaan hupaisalla biisivalinnallamme. :D

Hääjuhla eteni puheiden, ruokailujen, ohjelman ja vapaan seurustelun merkeissä. Kuulimme niin huippuhauskoja kuin hyvin liikuttaviakin puheita, saimme jutella kaukaa (ja läheltä) tulleiden sukulaisten kanssa ja hääruoka oli niiiiiiiiiiin hyvää, että ihan harmitti, etten pystynyt hääpuvussani syömään sitä niin paljoa kuin olisin halunnut.

Sulhon puhe minulle. <3

"Lyhyehkö" avioliittolupaukseni sulholle ;D

 Hääjuhlissakin sattui pieniä kommelluksia: Heti juhlan alussa yksi tarjoilijoista tiputti toisen morsiuspikareistamme ja se meni ihan sirpaleiksi. Ei paljoa haitannut sinä päivänä ja hauskan näköistä oli, kun toinen joi korkeasta pikarista ja toinen pienestä skumppalasista. :D Toinen kommellus tapahtui illasta, kun olimme sulhon kanssa hääkuvauksen toisessa osiossa. Tarkoituksena oli, että takaisin juhlapaikalle päästyämme alkaisi ns. iltajuhla, jossa voisimme tanssia ja seurustella kavereidemme kanssa ja syödä iltapalaa. Kuitenkin jostain syystä juhlapaikan siivoukset olivat jo täydessä vauhdissa siinä vaiheessa, kun me sulhon kanssa tulimme takaisin kuvauksesta. Kaikki kaasot, bestmanit ja jopa vieraat siivosivat ja kanniskelivat tuoleja! :D Koko tilanne oli jotenki koominen ja mietimmekin ensin sulhon kanssa kummissaan, että "Jaa, joko nää juhlat loppu??" :D Onneksi kuitenkin useimmat kavereistamme tulivat rentoutumaan ja tanssimaan kanssamme muutaman biisin ajaksi, niin saatiin sulhonkin kanssa parit muuvit vetäistä virallisen hääjuhlan päätteeksi. Aika pian tanssimisen ja hengailun jälkeen sanoimmekin jo heipat vieraille ja suunnistimme hotellille hääyötä viettämään. ;)

Kommelluksilta ei siis vältytty, mutta niistä juuri muodostuvat ne hauskat, vuosien päästä, kerrottavat vitsit: "Muistatko silloin hääpäivänä, kun tapahtui tää hassu juttu.." jne. Täydellisyys on tylsää ja aito päivä vaatii vähän actionia ja hauskoja sattumuksia ollakseen ainutlaatuinen. <3

Koko hääpäivä oli niin ihana ja elimme sitä täysin siinä hetkessä. Silti tuntuu, ettei muista läheskään kaikkea tapahtunutta. Kaikki oli ohi niin nopeasti ja olemmekin sulhon kanssa monia monia kertoja palanneet hääpäivään ja muistelleet, mitä kaikkea siellä olikaan ja tehtiinkään. :) Päällimmäisenä itselläni jäi mieleen hääpäivästä tyynyliina- ja kaulinleikit, isäni puhe, pissatusreissut kaaso N:n kanssa ;D, häätanssimme (joka muuten meni TOSI hyvin ja sai paljon kehuja vierailta, jee!), hääkuvaus-sessiot, huippu ruoka ja sulhon onnelliset kasvot. Onneksi hankimme videokuvaajan häihimme, niin voimme "kerrata" hääpäivän vielä uudestaan ja uudestaan videolta katsottuna! :)

Häätanssimme <3

Sormuspoikamme eli 4-vuotias pikkuveljeni V <3

Me, kaasot ja bestmanit :)

<3

Hääpäivämme oli íhana, ainutlaatuinen ja meidän näköinen.. KIITOS teille lukijoille, jotka olitte mukana tsemppaamassa ja antamassa vinkkejä & tukeanne tätä suurta päivää varten! <3 Ja tietysti KIITOS kaikille, ketkä olivat häissämme ja tekivät päivästä unohtumattoman ja juuri niin upean, kuin se oli. <3

ps. I'll be back! ;D Luvassa juttua vielä ainakin huomenlahjoistamme, virallisista hääkuvistamme sekä vinkkejä (asioista, joita itse hoksasin vasta hääpäivän lähellä/hääpäivänä/sen jälkeen)! Otan myös mielelläni toivomuksia vastaan, mikäli teillä kanssamorsiamilla on joitain aiheita, joista haluaisitte tietää tai kuulla (lisää). :)

Busy busy!

Melko kiireinen viikko takana, huhh. Viime päiviin on mahtunu niin koemeikki ja -kampaus, hääpuvun kenraalisovitus, hiusten värjäys, kirkkoharjoitukset ja kihlajaispäivä.

Meikki oli ihana ja ihan turhaan sitä jännitin etukäteen; mua ei siis meikattu rokkarin näköiseksi eikä liioin tätimäiseksekään, vaan juuri sopivan juhlavan ja laittautuneen näköiseksi. :)

Koekampauksia nyt on tehty jo useampi tässä kevään ja kesän mittaan, mutta tämä viimeinen versio näytti superhyvältä ja hienolta!

Hääpuku mahtui onneksi päälle eikä tuntunut kiristävän tai puristavan aiempia sovituksia enempää (ainakin mun hääpuku kiristää ja puristaa vähäsen jo ihan mallinsakin puolesta). S-kaaso vähän korjaili hääpukua, siitä oli himskatti soikoon yks laskos "irronnu", ilmeisesti liian hepposten ompeleiden takia. Hääpukuni sai muitakin pieniä korjauksia taitavan S-kaason hyppysissä.

Hiukset sai väriä lähinnä tyveen ja häätukkani on siis tummanruskea. :) Kirkkoharjoitukset meni hyvin, vaikkakin jännitys kasvoi melkoisesti siellä PIIIIIIIITKÄLLÄ käytävällä kävellessä ensin iskän ja sitten sulhon käsipuolessa. Kyllä tärisytti ja vapisutti -mutta se kuulunee asiaan. ;D

Meillä oli perjantaina kihlajaispäivä, jota emme näiden häätouhujen keskellä ole kovinkaan noteeraaneet. Sovimme, ettei hankita lahjoja toisillemme, koska häät on niin lähellä. En muutenkaan odottanut mitään sen ihmeempää kihlajaisten juhlimista, joten olin melkoisen yllättynyt kun kirkkoharjoituksista kotiin tultuamme sulho nosti keittiön pöydälle kuoharilasit, mun herkun; vadelmakorin sekä pienen lahjan. Myönnettäköön, että tuli vähän huono omatunto, kun en itse ollut mitään hankkinut sulholle, mutta en onneksi jääny sitä koko loppuillaksi miettimään, kun lahjapaketista paljastui ihanat korvakorut ja ihastelin sitten niitä koko illan. <3

Perjantaina 5.8.2011 tuli 4 vuotta täyteen kihloissa olemista! <3

Tarkkasilmäinen voi huomata alimmassa kuvassa kimaltelevan kihlasormukseni; voi että se on kiiltänyt ja kimaltanyt sen jälkeen, kun sain sen takaisin kiillotuksesta! :)

Kalenteri toka vikalle viikolle before the WEDDING!

Nonniin. TJ 2 viikkoa käynnistyy. A-P-U-V-A. Kalenteri alkaa täyttyä ja jännitys tuntua vatsan pohjassa ja niskassa (oon iha jumissa hartioista ja niskasta). Phuuuuuh. Onneksi asiat on ihan hyvällä mallilla, kun on ehtiny kesän aikana tehdä suurimman osan niistä jutuista, joita on voinut tehä jo etukäteen. Toka vikalle viikolle ennen häitä on kuitenkin melkoisesti hommaa (jostain kumman syystä enemmän hommia on kertynyt minulle kuin sulholle.. ;).

Kalenteri on hyödyllinen etenkin näin lähellä häitä!

Viikon 31 hommat:

• Häätanssin harjoittelua
• Häätanssin kenraaliharjoitukset yhdessä tanssiopemme M:n kanssa
• Koemeikki + kulmien ehostus
• Koekampaus
• Hääpuvun sovitus ja pikku korjailu (mm. laahus-napin ompeleminen paremmin kiinni taakse)
• Hääauton katselu ja valinta
• Hiusten värjäys
• Kirkkoharjoitukset

Lisäksi meidän työ-/vierashuone alkaa täyttymään pussukoista ja laatikoista, joihin ollaan sulhon kanssa pakattu hääjuhlapaikkaan meneviä tavaroita. Huhh, tätä tavaran määrää! :D

Hääpainajainen vol. 3

Perjantai-ilta vierähti ihanaa tyttöjen iltaa viettäen, vanhojen ystävien kanssa. Höpötimme kaikesta maan ja taivaan väliltä ja loppuillasta etenkin häistä ja hääsuunnitelmista. Ehkäpä tästä "inspiroituneena" näin sitten viime yönä painajaisunen häistä...

Olimme pitämässä tuplahäitä yhdessä -tyttöjen illassakin mukana olleen- Mirge-ystäväni ja hänen miehensä kanssa. (He ovat oikeasti menneet jo viime kesänä naimisiin.) Jouduimme odottamaan alttarille astelemista jossain kellarissa ja välillä minun ja sulhon välille tuli jotain riitaa, jonka vuoksi lähdimme vuoron perään vihaisina ulos ja välillä ystäväni ja hänen miehensä tekivät samoin. Ensimmäisenä alttarille astelivat ystäväpariskuntamme. Me jäimme kellariin odottamaan vuoroamme ja samassa huomasin, ettei minulla ollut vielä kampausta, ei meikkiä eikä piilolinssejä silmissä. Onneksi N-kaaso ilmestyi yhtäkkiä kellariin ja hän alkoi värkätä hiuksiani ja meikkiäni. Kellarissa kävi välillä erinäisiä ihmisiä, jotkut tuttuja ja jotkut tuntemattomia.

Vihdoin oli meidän aikamme ryömiä ylös kellarista. Siinä samassa tajusin, ettei kutsuja oltu jaettu vielä kaikille. Puolet vieraista (jotka olivat kuitenkin hekin paikan päällä) ei ollut ehtinyt saada käsin toimitettua kutsua, jossa oli paljon tärkeää informaatiota häihin liittyen. Tajusin myös ylös kiivettyäni, ettei vieraiden pöydissä ollut kukka-asetelmia eikä minunkaan kimppuani näkynyt missään.. Jotain muutakin oli päässyt unohtumaan (en nyt vain muista niitä kaikkia :D) ja aloin hermostumaan.

Sitten sain tekstiviestin S-kaasoltani ja A-kaasoltani, että he eivät valitettavasti ehdi häihimme, koska ovat S-kaason häiden jälkimainigeissa (hänkin on oikeasti mennyt naimisiin jo toissakesänä!). Juuri ennen kuin minun piti lähteä kävelemään kohti alttaria, ovesta kiiruhti sisään floristi ORANSSIEN kukkien kanssa. Hän ei paljoa pahoitellut ja kyseli, että minkäs kukan haluaisin hääkimpuksi. Valkoista ruusukimppua ei löytynyt, mutta jokin valkoinen (ruma) häkkyrä sieltä löytyi, joten otin sen. Lähdin kävelemään sulhasta kohti (jota en vielä kiemuraisen rakennuksen takia nähnyt) ja kukkakimppu purkautui pikku hiljaa kävelymatkalla..

Kaikki vieraat istuivat kiemuraisen rakennuksen (=jonkin ihme juhlapaikan) pöydissä eivätkä alttarilla. Niin, paitsi päästessäni sulhon luo, huomasin, että olimme jossain rumassa tiiliskivi-huoneessa, emmekä ollenkaan alttarilla tai edes kirkossa! Pappikaan ei sinänsä ollut ollenkaan pappi ja alkoi puhua jotain jokapäiväisiä juttuja siinä vaiheessa, kun seisahduin hänen eteensä. Minä katselin ympärilleni, avasin suuni ja ehdin sanoa: "Siis mitä tämä oikein on? Onko tämä siis nyt jotaki ihme pilaa vai mitä?" ja sitten heräsin.

Aurinko paistaa ihanasti jo nyt, tiedossa on varmaan loistava päivä. :) Joten ei muuta kuin lämmintä, pirteää ja aurinkoista lauantaita, toivottavasti te olette säästyneet hääpainajaisilta viime yönä! :D

Häät lähestyy!

Häät lähestyvät salakavalasti, sillä huomasin juuri, että niihin on enää 4 kk aikaa!! KÄÄK. Aika kuluu todellakin nopeasti, mutta onneksi järjestelyt on hyvällä mallilla niin ei ole vielä häästressi iskenyt.

Eilen kävin piiiiiiitkästä aikaa kasvohoidossa, oli ihanaa ja rentouttavaa ja tehokkaan tuntuista. :) Kävin siis testaamassa Bella Bella -kauneudenhoitolan häitä varten. Minua hoitanut kosmetologi-meikkaaja oli todella mukava ja asiansa tuntevan oloinen. Varasinkin sitten hoidon jälkeen 4 muuta hoitokertaa ja häämeikin. Kaikki nämä tekee sama henkilö (huh!), joten voi olla luottavaisin mielin kun on siinä vaiheessa sitten tuttu henkilö meikkaamassa. Ihanaa kun ei tarvitse enää miettiä ja hätäillä tuotakaan asiaa kaikkien niiden kosmetologi-sähläysten jälkeen! Hoidot olivat kuulemma sen sorttiset, että nyt en saisi hikiurheilla, saunoa enkä ottaa aurinkoa muutamaan päivään...että luulisi tosiaan hoitojen tehoavan hyvin! :D

Meikkaaja häitä varten

Mulla on ollut vähän sähläystä ja ongelmia häämeikkaajan ja kosmetologin suhteen. Henkilö, jolle olin alunperin aikonut mennä kasvohoitoihin (3-5krt ennen häitä) ja häämeikkiin, ei voikaan tehdä niitä minulle. Kävin muutama viikko sitten kyseisen henkilön omistamassa kauneushoitolassa kyselemässä ja varmistelemassa asioita, ja kävi ilmi, että hän lähtee opiskelemaan eikä ole enää elokuussa töissä. Paikka siirtyy siis jollekin toiselle ihmiselle. Ei ollut kovin kiva uutinen, kun olin jo turvautunut siihen ajatukseen, että saan tutun ja turvallisen kosmetologini käyttöön. :D

Häämeikki-ideaa: Tummat silmät + fresh ja natural iho

Ryhdyin sitten toimenpiteisiin ja marssin suoraa päätä kaverin suosittelemaan, nimeltä mainitsemattomaan, melko suureen kauneushoitolaan, joka sijaitsee ihan keskustan tuntumassa. Varasin heti ajan kosmetologille, jotta pääsisimme aloittelemaan kasvojeni hääkuntoon laittamista ja kerroin myös hääpäivämme ja kyselin meikkaajaa. Homma oli hoidossa -tai niin ainakin luulin- mutta kun eräänä perjantaina menin lunastamaan varaamani kosmetologi-ajan, hoitajat ilmoittivat tylysti, että "Ei, sinun aikasi on vasta ensi viikon perjantaina", vaikka yritin sanoa heille, että laitoin sen varmasti kalenteriin ylös sen päivän kohdalle, jonka he sanoivat varausta tehdessäni. NO, ei siinä vielä mitään, sen lisäksi, etten päässytkään kosmetologille, minun kanssa aiemmin jutellut kosmetologi tahtoi vielä uudestaan tietää hääpäivämme. Kun sen kerroin, hän yllättäen sanoikin, että siltä päivältä on melkein kaikki meikkaus-ajat jo menneet... Ainoa jäljellä oleva aika olisi ollut joskus aamu seitsemän maissa. HOH HOI. Läksin ulos koko paikasta ja aloin etsimään uutta kohdetta.

Tällä viikolla kävin sitten kauneushoitola Bella Bellassa ja varasin sieltä ajan sekä kosmetologille että meikkaajalle hääpäiväksi. Ongelmia ei ilmennyt (ainkaan vielä tässä vaiheessa --> koputtaa puuta!) ja pääsiäisen jälkeen pääsen sitten kokeilemaan heidän palveluitaan -ensimmäistä kertaa, sillä en ole koskaan ennen käynyt Bella Bellassa. Toivottavasti kaikki menee hyvin ja saan mukavan kosmetologi-meikkaajan käyttööni. :)