Päivä, jona minusta tuli VAIMO.

Nyt sain viimeinkin istuttua alas ja aloitettua hääpäivästämme kertovan postauksen. Olimme nimittäin suurimman osan tästä viikosta Ikaalisten kylpylässä rentoutumassa ja pari viime päivää kotona on vierähtänyt häälahjoja ihastellen, uusia petivaatteita pyykkikoneessa pesten ja SingStaria laulaen. :D Mutta hääpäivä-postaus alkakoon!

Yllättävän hyvin nukutun yön jälkeen heräsimme sulhon kanssa jännittyneinä, hermostuneina ja odottavina hääpäivän aamuun. Sää oli täydellinen: puolipilvinen, tyyni ja sopivan lämmin. Söimme rauhassa aamiaisen, kävimme kahdestaan meikissä ja kun tulimme kotiin, alkoi minun kampaukseni teko. Siitä eteenpäin ihmisiä alkoi lappaamaan meille tasaista tahtia ja noin klo 11 tupa oli täynnä kaasoja, bestmaneita, kuskeja ja valokuvaajia. Tunnelma oli siis hektinen ja suhteellisen nopeasti olimmekin jo kirkolla.

Minua jännitti ihan älyttömästi, kun pääsin morsiuskammariin odottelemaan vuoroani. Suloinen pikkuveljeni V ja serkkuni I kävelivät ensin oman "biisinsä" tahdissa ja sillä välin minä ja iskä odotimme jännittyneinä käytävällä piilossa. Päivän ensimmäinen kommellus tapahtui silloin: Juuri ennen kuin kappale oli loppumassa ja meidän kappaleemme alkamassa, tippui yhtäkkiä huntu päästäni. KÄÄK!! Onneksi sain sen työnnettyä takaisin kampauksen uumeniin, mutta kyllä säikähdin. :D Toinen kommellus sattui heti perään: Juuri kun olimme aikeissa lähteä kävelemään kohti alttaria (Prinsessa Ruusunen alkoi jo soimaan), tallouduin häämekkoni helmaan.. No, sekin asia korjaantui kun pidin puvusta kiinni vähän toisella kädellä ja hiissasin jalkojani eteenpäin. :D
Sulho oli kuulemma jo ehtinyt huolestua, missä minä olen kun ketään ei näkynyt, hehh. Perille kuitenkin päästiin käytävän puoleen väliin ja kun olimme sulhon kanssa astelleet alttarille ja seisahtuneet paikoillemme, jännitykseni ja hermostukseni helpottuivat. Tuli jotenkin rauhallinen olo siinä; seistä sulhasen vierellä ja papin edessä, takana kaikki lähimmät ystävät ja sukulaiset. :)

Vihkiminen sujui hyvin ja jostain syystä kyyneleet eivät päässeet silmistäni ulos -ei ennen kuin olimme sulhon kanssa kävelleet loppumarssin tahdissa kaikkien vieraiden ohi käytävän päähän. Silloin kesken naureskelun ja sulhon katsomisen tuli itku. Oli se aika hassua siinä vihkimisen jälkeen alkaa pillittämään ja sanoinkin sulholle, että "Mitä ihmettä mä nyt aloin itkemään?!". Kävelimme saippuakuplasateeseen ja siitä hienoon valkoiseen hääautoomme ja hurautimme (sulhon pikkuveli R kuskinamme) ensimmäiselle hääkuvauspaikallemme.

Hääkuvien ottaminen oli oikeastaan melko hauskaa puuhaa -ja yllättävän helppoa! Lähinnä se oli sitä, että valokuvaaja huusi meille "Nyt pussatkaa!" tai "Katsokaa toisianne/kameraa!". Kuvauksen aikana nautiskelimme pikaisesti lempikuohuvaamme Gancia Astia ja maittavia alkupaloja (joita vieraat nauttivat samaan aikaan hääpaikalla). Hääkuvauskommellus: Toisesta Amerikasta asti tilatusta hääkengästäni irtosi se iso koriste (se, joka teki kengistä hienot ja häihin sopivat)! Mutta ei sekään haitannut menoa. :D Ehkä sen saa jollain vielä liimattua kiinni.

Saavuimme juhlapaikalle innostunein fiiliksin; Millainenhan mahtaa olla hääjuhlan ohjelma? ;) Kättelimme (tai no, ennemminkin taisimme halata) kaikki vieraat, jonka jälkeen meidät toivotettiin ameriiiiiiiikan malliin tervetulleiksi "Rouvana ja Herrana". Taustalla soi Rocky -elokuvien teema ja me astelimme voitonmerkkejä ilmaan tehden sisään juhlasaliin. Ei siis mikään aivan perinteinen lässynlää-musiikki, vaan tarkoituksena oli nimenomaan saada naurua ja huvittuneisuutta aikaan hupaisalla biisivalinnallamme. :D

Hääjuhla eteni puheiden, ruokailujen, ohjelman ja vapaan seurustelun merkeissä. Kuulimme niin huippuhauskoja kuin hyvin liikuttaviakin puheita, saimme jutella kaukaa (ja läheltä) tulleiden sukulaisten kanssa ja hääruoka oli niiiiiiiiiiin hyvää, että ihan harmitti, etten pystynyt hääpuvussani syömään sitä niin paljoa kuin olisin halunnut.

Sulhon puhe minulle. <3

"Lyhyehkö" avioliittolupaukseni sulholle ;D

 Hääjuhlissakin sattui pieniä kommelluksia: Heti juhlan alussa yksi tarjoilijoista tiputti toisen morsiuspikareistamme ja se meni ihan sirpaleiksi. Ei paljoa haitannut sinä päivänä ja hauskan näköistä oli, kun toinen joi korkeasta pikarista ja toinen pienestä skumppalasista. :D Toinen kommellus tapahtui illasta, kun olimme sulhon kanssa hääkuvauksen toisessa osiossa. Tarkoituksena oli, että takaisin juhlapaikalle päästyämme alkaisi ns. iltajuhla, jossa voisimme tanssia ja seurustella kavereidemme kanssa ja syödä iltapalaa. Kuitenkin jostain syystä juhlapaikan siivoukset olivat jo täydessä vauhdissa siinä vaiheessa, kun me sulhon kanssa tulimme takaisin kuvauksesta. Kaikki kaasot, bestmanit ja jopa vieraat siivosivat ja kanniskelivat tuoleja! :D Koko tilanne oli jotenki koominen ja mietimmekin ensin sulhon kanssa kummissaan, että "Jaa, joko nää juhlat loppu??" :D Onneksi kuitenkin useimmat kavereistamme tulivat rentoutumaan ja tanssimaan kanssamme muutaman biisin ajaksi, niin saatiin sulhonkin kanssa parit muuvit vetäistä virallisen hääjuhlan päätteeksi. Aika pian tanssimisen ja hengailun jälkeen sanoimmekin jo heipat vieraille ja suunnistimme hotellille hääyötä viettämään. ;)

Kommelluksilta ei siis vältytty, mutta niistä juuri muodostuvat ne hauskat, vuosien päästä, kerrottavat vitsit: "Muistatko silloin hääpäivänä, kun tapahtui tää hassu juttu.." jne. Täydellisyys on tylsää ja aito päivä vaatii vähän actionia ja hauskoja sattumuksia ollakseen ainutlaatuinen. <3

Koko hääpäivä oli niin ihana ja elimme sitä täysin siinä hetkessä. Silti tuntuu, ettei muista läheskään kaikkea tapahtunutta. Kaikki oli ohi niin nopeasti ja olemmekin sulhon kanssa monia monia kertoja palanneet hääpäivään ja muistelleet, mitä kaikkea siellä olikaan ja tehtiinkään. :) Päällimmäisenä itselläni jäi mieleen hääpäivästä tyynyliina- ja kaulinleikit, isäni puhe, pissatusreissut kaaso N:n kanssa ;D, häätanssimme (joka muuten meni TOSI hyvin ja sai paljon kehuja vierailta, jee!), hääkuvaus-sessiot, huippu ruoka ja sulhon onnelliset kasvot. Onneksi hankimme videokuvaajan häihimme, niin voimme "kerrata" hääpäivän vielä uudestaan ja uudestaan videolta katsottuna! :)

Häätanssimme <3

Sormuspoikamme eli 4-vuotias pikkuveljeni V <3

Me, kaasot ja bestmanit :)

<3

Hääpäivämme oli íhana, ainutlaatuinen ja meidän näköinen.. KIITOS teille lukijoille, jotka olitte mukana tsemppaamassa ja antamassa vinkkejä & tukeanne tätä suurta päivää varten! <3 Ja tietysti KIITOS kaikille, ketkä olivat häissämme ja tekivät päivästä unohtumattoman ja juuri niin upean, kuin se oli. <3

ps. I'll be back! ;D Luvassa juttua vielä ainakin huomenlahjoistamme, virallisista hääkuvistamme sekä vinkkejä (asioista, joita itse hoksasin vasta hääpäivän lähellä/hääpäivänä/sen jälkeen)! Otan myös mielelläni toivomuksia vastaan, mikäli teillä kanssamorsiamilla on joitain aiheita, joista haluaisitte tietää tai kuulla (lisää). :)