Sormuksen ikävöintiä

Byääh! Vihkisormus lähti pienennettäväksi ja samalla laitettiin myös mun kihlasormus kiillotettavaksi. Kysyin silmiä räpsytellen Kultajousen myyjältä, että "Oliskohan mitenkään mahdollista saada tätä kihlasormusta jo tänään illalla takaisin?", johon hän tokaisi, että joudun ikävä kyllä odottelemaan molempia sormuksia viikon ajan. VIIKON!?! Olla ilman kihlasormusta viikon ajan? Minä olin ihan järkyttynyt ja meinas jopa alahuulikin alkaa vapisemaan, mutta sulho tokas vaan että "Hahhhah, näkisitpä ilmees!". Kyllä hymy hyyty sulhollaki sitten myöhemmin, ku tallusteltiin kaupoissa käsi kädessä eikä mun nimettömässä näkyny eikä tuntunu sormusta.

Mutta siis: Miten voi olla näin orpo olo ilman kihlasormusta?? En ymmärrä. Onhan se tietenki melkein neljä vuotta (!!!) vasenta nimetöntä jo koristanut ja pidän sitä all the time sormessani. En ota sitä ikinä pois, ellei ole pakko (tai pelkään sen naarmuntuvan, esim. kahvakuulassa). Nytkin oon hipelöiny tottuneesti "sormusta" ja sitte oonkin muistanu ja tajunnu, ettei se oo siinä. Hyi että miten ekana päivänä säikähin joka kerta, että sormus on tippunu jonneki ja menny hukkaan. :S

No, toivon mukaan se viikko menee äkkiä ja saan pian pian PIAN sormukseni takaisin. Mutta on sitä ihminen (nainen?) välillä hölömö tunteittensa ja kiintymystensä kanssa - ja hölmöä on varsinki se, miten johonki esineeseen voi kiintyä niin paljon. Huoh. :D

Onko kellään (ollut joskus) vastaavanlaisia kokemuksia/tuntemuksia?