Toiseksi, olin juuri tullut meikistä, jossa olin ollut aika kauan, kun päätin vilkaista peiliin. (Muistaakseni) bestmanit olivat halunneet jekuttaa minua laittamalla meikkaajan maalaamaan naamani joksikin ihmeen kuvioksi (olisiko ollut jonkin maan lippu, jossa oli punaista ja valkoista ja ihme kuvioita)! Minä aloin tietenkin itkemään, että miten ne bestmanit on noin ilkeitä ja enhän ehdi enää käydä uudessa meikissä kun kohta pitää jo mennä kirkkoon.. No, pyyhin sitten "meikit" pois ja samalla kaasoni tulivat sisään.
Kolmas ongelma olikin sitten se, että jostain syystä kaasot olivat huonolla tuulella eivätkä ollenkaan innoissaan siitä, että kyseessä oli hääpäiväni. Etenkin A-kaaso (joka on aina ihana eikä koskaan sano minulle pahasti) oli hyvin yrmeänä yrittäessään sitoa hääpukuani tiukemmalle siinä kuitenkaan onnistumatta. Olin tietysti hyvin ihmeissäni ja surullinen tästäkin ongelmasta. :D
Well, the show must go on -joten lähdin kirkkoa kohti ja niin kuin ensimmäisessäkin hääpainajaisessani, tässäkin mietin, että "Miten ihmeessä aika häihin kului niin nopeasti, että monta asiaa jäi kesken??". Astellessani kirkon sisätiloihin, huomasin/tajusin, ettei siellä tulisi vihkimisen aikana olemaan isäni tilaamia viulunsoittajia soittamassa Canon in D:tä eikä vihkikaava tulisi menemään kuten olin sen suunnitellut menemään. Vaikka sulho (onneksi) kuitenkin seisoi alttarilla odottamassa minua, en voinut olla täysin onnellinen noiden vihkimistä edeltäneiden tapahtumien vuoksi. Lisäksi olin kovasti odottanut viulusoittajia ja nimenomaan meidän näköistä vihkimistilaisuutta ja nyt sitä ei sitten ollutkaan luvassa.
En ehtinyt alttarille asti, kun luulin heränneeni jo unesta. Todellisuudessa olin kuitenkin vieläkin unessa, mutta luulin olevani hereillä ja mietin itsekseni ja selitin jollekin (??) kamalaa painajaista ja että se tuntui todenmukaiselta joskin sekavalta. Sitten kun oikeasti heräsin, olin ihan pyörällä päästäni!
