Häät ja Lahjat

Muutama ihminen on jo varmistanut tulonsa häihimme. Viimeinen "vastausta pyydetään" päivä on vasta kesäkuun 13. päivä, joten en ole sen kummempaa ilmoittautumisryntäystä odotellut -vielä. Kävin yksi päivä vilkaisemassa nettiin laittamaamme lahjalistaa ja yllätys oli suuri, kun sieltä oli JO NYT varattu useampi lahja!

Olen ilmeisesti (ainakin vielä tässä vaiheessa) kehnonpuoleinen kaikenlaisessa häälahjoihin ja niiden vieraille aiheutuviin kustannuksiin liittyvissä asioissa. Jo ennen kuin laitoimme häälahjatoivelistaan haaveissa olevat tuotteet, podin huonoa omaatuntoa ja hieman jopa häpeää siitä, että suurin osa toivomistamme lahjoista on ”niin kalliita”. Joukossa on toden totta melko tyyriitä lahjatoiveita, mutta olen yrittänyt ajatella, että vieraat (ainakin meidän kaverimme, joista suurin osa vielä opiskelee) hankkisivat lahjoja kimpassa –itse asiassa kirjoitin sen myös lahjatoivelistalle vieraiden nähtäväksi. Se, miten kukakin määrittelee kalliin lahjan, on tietysti yksilöllistä ja riippuu varmasti erinäisten näkemysten ja hääkokemusten (lahjojen hankinnan osalta) lisäksi myös siitä, mikä henkilön taloudellinen tilanne on.

Vanhemmilta ja lähimmiltä sukulaisilta voi varmaan kaiken etikettioppien mukaan odottaa arvokkaampaa lahjaa –oli se sitten rahallisesti arvokkaampi tai tunnearvollisesti. Kaukaisimmilta sukulaisilta ja muilta vierailta ei sovi odottaa ihan hirveitä –en ainakaan itse antaisi etäiselle serkulle tai vastaavalle hurjan hintaista häälahjaa. Kaasoilta ja Bestmaneilta ei ole minun mielestäni soveliasta odottaa lahjaa ja olenkin (ja aion vielä ennen häitä) painottaa omille kaasoillemme ja bestmaneillemme, että heidän ei todellakaan tarvitse ostaa meille mitään -heidän apunsa häiden suhteen on jo itsessään aivan valtava häälahja meille!

Panostan etäisten sukulaisten sijaan ennemmin läheisten ihmisten häälahjoihin, koska he ovat minulle tärkeämpiä. Niin kuin jo sanoin, häälahjan arvo ei todellakaan määräydy sen hinnan suhteen. Arvokas lahja tarkoittaa ainakin itselleni sellaista lahjaa, joka on jostain syystä sen saajalle todella mieluinen. Esimerkiksi itse olisin ihan innoissani, mikäli saisimme häälahjaksi vaikkapa leffaliput Finnkinoon –olemme sulhon kanssa elokuvien suurkuluttajia ja nautimme elokuvissa käymisestä. Lisäksi lahja on mielestäni aina arvokas silloin, kun siitä huomaa, että lahjan antaja on todella ajatellut sitä hankkiessaan lahjan saajaa. Ajatus on siis tärkein ja vaikka nykyään häälahjat ja häärahat (!?) kuuluvat melko isonakin osana häihin ja vaikka lahjoja on aina kiva saada, perusajatusta ei tulisi kenenkään unohtaa: ” Lahjaa tärkeämpää on vieraiden läsnäolo häissämme.”

Me olemme sulhon kanssa toivoneet häälahjaksi lähinnä käytännön tarvikkeita, kuten astioita, vuodevaatteita ja kokkaustarvikkeita. Mukana on tietenkin myös luksusta arkeen tuovia lahjatoiveita, kuten lahjakortteja elokuviin, ravintoloihin ja Stockmannille. Tässäpä muutamia toivomiamme lahjoja:

Polttarimietiskelyä ;)

Kun häät vain lähestyvät lähestymistään, on mieleen hiipinyt yhä useammin hilpeyttä, jännitystä, odotusta, riemua ja muita ihania tunteita herättävä sana: POLTTARIT! Viime aikoina olen lukenut paljon hääblogeista juttua jo vietetyistä polttareista sekä polttarihaaveista ja -toiveista. Olen myös jutellut yleisesti polttareista ja omista tulevista sellaisista ihmisten kanssa. Huomasin tässä sitten eräänä päivällä jumpalla ollessani sekoilevani koreografiassa, kun ajattelin vain polttareita ja sitä, mikä olisi kivaa ja hienoa.... Krhm, kyllä vain! Nyt on siis pakko alkaa hehkuttamaan ja kirjoittamaan ajatuksiani tänne, ehkäpä sitten maltan pysyä pöksyissäni ja odotella RAUHASSA the bachelorette partyjani..! :D Tässä on siis koottuja minun ajatuksia ja haaveita polttareista.

Mikä olisi paras ajankohta polttareille ja kuinka kauan niiden tulisi kestää?
Paras ajankohta olisi sopivan kaukana häistä (ainakin kuukausi ennen niitä) ja sellaisena päivänä, että suurin osa kutsutuista pääsisi mukaan. Mielellään päivä olisi lämmin ja aurinkoinen -koska oon henkeen ja vereen kesän lapsi ja auringonpalvoja! Hehheh, no ehkä säätä ei voida ennustaa tai säädellä mun mukaan, mutta jos nyt kerran saa ihannetilanteita esittää niin.. :D

Olisi luksusta, jos juhlat kestäis koko päivän, alkaisivat aamulla johonkin aikaan ja loppuisivat illalla. Yhden päivän mittaiset polttarit riittävät vallan mainiosti minulle, en varmaan jaksaisi hillua ja rellestää ja tehdä tehtäviä usean päivää putkeen. :)

Ketkä suunnittelevat, toteuttavat ja maksavat polttarit?
Suunnittelusta, toteutuksesta ja maksupuolesta vastaavat tietenkin koko polttarijengi yhdessä (paitsi tietenkään morsian ei ole joutunut osallistumaan kustannuksiin). Jostain olen joskus lukenut, että suunnittelusta ja maksusta on vastannut vain kaasot/bestmanit, niinkin voi siis ilmeisesti tehdä. Itse olen ollut järjestämässä polttareita ja oma kokemukseni on se, että elleivät kaasot/bestmanit satu olemaan tosi hyvin toimeentulevia, ei kunnon polttareita saada kasaan pelkästään heidän osallistumisellaan. Lisäksi koko polttarijengin aivoriihestä on aina ollut pelkästään hyötyä ja iloa ja sitä kautta on saatu myös joitain ohjelmanumeroita järjestettyä polttarijengiläisiä ja heidän taitojaan hyödyntäen!

Omia tulevia polttareitani miettiessä voin sanoa, että kaikki ihmiset, jotka olen listannut kutsuttavien joukkoon, ovat sellaisia henkilöitä, jotka tuntevat minut. Näin ollen näkisin, että parhaat polttarit saisi kyhättyä kokoon, kun käyttäisi suunnittelussa hyödyksi jokaisen osallistujan tietoa ja taitoa. Jokainen ystäväni tuntee minut hieman eri tavoin. Jokaisen kanssa minusta tulee esiin hieman erilainen puoli ja juuri näitä puolia hyödyntämällä saisi varmasti koottua juuri minun näköiset polttarit. Kun toinen ystäväni näkisi polttarini rauhallisina ja rentoina, toinen ystävä voi hyvin nähdä ne aktiivisina ja toiminnan täyteisinä. Näitä eri näkemyksiä yhdistämällä polttarijengi saisi varmasti kaikki (parhaat) puoleni esiin ja saisi koottua eri aihepiireistä koostuvat juhlat.

Esimerkiksi:

1. Vuosikymmen takaiset lapsuudenystäväni Ulla ja Mira (joiden kanssa on tullut sekoiltua!) voisivat hyvinkin ehdottaa polttariohjelmakseni jotain rempseää ja hauskaa.
2. Ystäväni Sonja (jonka kanssa on ihana tehdä kaikkea rentouttavaa ja rauhallista) puolestaan voisi ehdottaa jotain nautiskelua ja rentoutumista.
3. Ystäväni Neea ja Iida (joiden kanssa urheilu ja action –puoleni korostuvat) puolestaan voisivat ehdottaa toimintaa ja urheiluun liittyviä tehtäviä.

Jokainen ystäväni voi siis bongata hyvinkin erilaisen puolen minusta, taidankin olla hyvin vaikea ihminen arvioitavaksi kun olen sekä rauhallinen että villi ja samalla sekä rentoutta että toimintaa kaipaava.

Omat kokemukseni polttareiden järjestämisestä voisi typistää siten, että kun kaikki suunnittelevat ja maksavat, saadaan aikaan hienot, erikoiset ja juhlakalun näköiset juhlat. Päävastuun näkisin kaasoilla, eli toisin sanoen kaikki saisivat heitellä ilmaan ideoita ja omia näkemyksiään ja suunnitella yhdessä juhlia ja kaasot pitäisivät budjetin hallinnassa ja tekisivät lopulliset päätökset.

Olen jo ehtinyt mietiskellä, miten paljon ystävilläni olisi annettavanaan polttareihin, jos ajattelee minun ja kunkin heistä välistä ystävyyttä ja joitain meheviä yksityiskohtia. Esimerkiksi:

1. Vanha hyvä ystäväni Matu tekee maailman parhaita mokkapaloja, ah niitä olisi ihana maistella polttareissa, slurps!
2. Hullun rempseä opiskelukaverini Iida vetää sairaan hyviä ja uuvuttavia jumppia, ah miten HUIPPUA olisi päästä omissa polttareissa yksityistunnille esim. lempparini baletin tai muun tanssillisen jumpan merkeissä, Iidan pitämänä koko polttariporukalle!!
3. "Kaksoskamuni" Tanja taiteilee herkullisia drinkkejä töikseen, ah miten ihanaa olisi saada hänen tekemänsä nimikkodrinkki (tai pari..) omissa polttareissa!

On ihan huippu etu, jos polttariporukka pystyy ja haluaa ja voi käyttää hyväkseen polttareiden suunnittelussa ja toteuttamisessa omia taitojaan, esimerkiksi edellä mainituilla tavoilla. Sillä voi säästää rahaa (esim. ohjelmanumeroissa) ja taata mielenkiintoisuutta ja tekemistä koko päiväksi! :)

Mitä polttareissa tehdään ja mitä ei?
Omissa polttareissani haluaisin ehdottomasti sekä rentoutumista että tekemistä. Ehkä enemmän kuitenkin tekemistä ja nimenomaan erikoista ja erilaista tekemistä, jotta päivä jäisi ikimuistoisena ja ainutlaatuisena mieleeni koko loppuelämäksi.
Monet hääbloggaajat ovat kertoilleet samantyylisiä toiveita ja ajatuksia polttareidensa ohjelman suhteen kuin mitä itsekin olen ajatellut. En pidä nolaustehtävistä (pienimuotoiset jekut ovat kuitenkin aina paikallaan, hih!) enkä ääri-extremestä (kuten laskuvarjo- tai benjihypyistä). En ole morsiussauna-tyyppiä enkä karaoke-tyyppiä. En haluaisi viettää polttareitani vain neljän seinän sisällä tai samassa paikassa koko ajan –ehkä olen siinä(kin) mielessä vähän levoton sielu!

Pitäisin todella paljon lukuisista eri tekemisistä ja tehtävistä, piknik jossain ulkona kauniilla säällä olisi ihanaa, samoin jokin pienempi extreme-temppu –esim. ystäväni Neean kertoma wc-pyttyralli kuulosti ihan huippuhauskalta! :D Olisi juuri minun näköistäni käydä jollain yksityistanssitunnilla ja syödä paljon kaikkia ihania herkkuja –olen nimittäin tunnettu karkkihiiri ja muutenkin perso kaikelle hyvälle. Jotain once in lifetime –juttua olisi upeaa päästä kokeilemaan, mutta myös rentoutua spa-/kauneushoitolatyylisesti.

Kaikkea huippua miettiessäni olen huomannut, että en taida olla niitä vaatimattomimpia ihmisiä –mitä tulee ainakin polttareihin. Vaikka haaveet ovat ainakin osittain melko korkealentoisia, tiedän, että polttarijengini osaa järjestää minulle parhaat polttarit ja juuri minun näköiset sellaiset! Ja mitä nyt yhtään kaasojani ja muita ystäviäni tunnen, tulen varmasti yllättymään totaalisesti –ja täysin positiivisessa mielessä varmasti.

pääsiäismunia ja silleen!

Multa revittiin tällä viikolla viimenenki viisuri suusta pois, niin oon joutunu olemaan ainaki tän alkupääsiäisen keitto- ja jäätelölinjalla. Suklaamunia oon onneksi pystyny imeskelemään. :D lomalla on siis ollut aikaa pähkäillä hääkuvioita. Olemme mm. sulhon kanssa kokeilleet nyt oikean värisellä kaitaliinalla ja oikean värisillä kangasserveteillä ja oikean kukkaruukun kanssa sitä häiden pöytäkattausta. Näytti melkosen hienolta! :) Lisäksi oon puhunu maraton-puhelun äitin kanssa hääasioista poristen (joskaan ei koko puhelua käytetty häistä puhumiseen). Oltiin sulhon kanssa unohdettu laittaa mun enon kutsuun hänen naisystävänsä nimi, o-ou, mutta äiti lupas välittää tiedon enolle, että naisystävä on tervetullut häihimme. :D Lisäksi äidillä oli tyypillisesti myös äidillisiä neuvoja häihimme liittyen.. krhm.

Hieman on herättänyt keskustelua -niin yleisesti hääforumeilla kuin meidänkin häihin liittyen- lapsien osallisuus häissä. Me päätimme sulhon kanssa jo alun alkaen, että pidämme lapsettomat häät -ainoastaan minun pikkuveljeni ja morsiusneito edustavat lapsijoukkiota häissämme. Syitä tähän on lukuisia eikä yksikään niistä liity siihen, ettemme pitäisi lapsista. Pieniä lapsia ei meidän vierasjoukkiossamme ihan hirveästi ole, mutta kuitenkin sen verran, että heidät pois jättämällä saamme jo muutenkin paisunutta vieraslistaa lyhyemmäksi. Samalla periaatteella olemme laittaneet sinkku-ihmisille kutsun henkilökohtaisena -kutsu koskee siis vain tätä yhtä vierasta. Jos kaikki kutsumamme sinkut toisivat häihimme jonkun avecin (ja todennäköisesti siis sellaisen ihmisen, jota emme edes sulhon kanssa tunne!), vieraslista ja samalla etenkin ruokakustannukset nousisivat pilviin.

Ihanat, rasavillit, nuorimmat pikkuveljeni! <3

Toinen syy sille, miksi emme kutsu lapsia häihimme, on se, etteivät meidän näköiset häät sisällä oikein lapsiystävällistä ohjelmaa. Emme aio ryypätä häissämme, mutta emme myöskään järjestää lapsille erityisesti mitään toimintaa. Lisäksi meistä oli kiva ajatus, että vanhemmat saisivat tulla häihimme rentoutumaan (ja ei, en tarkoita tällä sitä, etteikö lasten kanssa voisi rentoutua, vaan että heidän ei tarvitsisi keskittyä mihinkään muuhun kuin omaan itseensä ja juhlimiseen meidän kanssamme). Itse asiassa kahden pienen lapsen äiti, eli N-kaasoni, oli se ihminen, joka minulle tätä "ei lapsia häihin" -ideaa alunperin ehdottikin! Hänestä oli  mukava ajatus päästä hyvällä syyllä kahdestaan puolisonsa kanssa juhlimaan.

Kuten kaikissa asioissa, myös tälläkin on kaksi puolta: Kaikkia ihmisiä ei voi miellyttää, vaan joku pahoittaa väkisinkin aina jostain asiasta mielensä. Jotkut vanhemmat voivat olla iloisia siitä, että lapset saa hyvällä omallatunnolla jättää hoitoon ja jotkut vanhemmat taas pahoittavat mielensä siitä, jos heidän jälkikasvuaan ei toivoteta tervetulleiksi mukaan juhlaan. Onneksi kaikki meidän kutsumat vieraat, joilla on lapsia, ovat olleet ymmärtäväisiä ja suurin osa on ollut hyvinkin mielissään tästä mahdollisuudesta juhlia kahdestaan puolisonsa kanssa ja jättää lapset isovanhempien tai jonkun muun hyvän hoitajan hoiviin. :)

Olen joutunut painiskelemaan tämän(kin) asian kanssa. Alun alkaen en potenut huonoa omaa tuntoa enkä syyllisyyttä siitä, että sekä minun ja että sulhon mielipide ja päätös on ollut, että juhlat järjestetään aikuisten kesken. Kaikenlaisten kyseenalaisten kommenttien jälkeen sitä on kuitenkin alkanut miettimään yhtä sun toista. Toisaalta; "Pitäisikö lapset kutsua, jotta kukaan ei vahingossakaan pahoittaisi mieltään ja luulisi ettemme pidä heidän lapsistaan kun emme kutsu heitä..?" ja toisaalta; "Nämä ovat meidän häät ja haluamme tehdä niistä meidän näköiset. Jos meidän tyylimme ei miellytä, häihin ei ole pakko tulla ja/tai omissa häissä voi tehdä sitten toisin." Tätä viimeistä kommenttia on ollut useaan otteeseen takomassa päähäni myös S-kaasoni (joskaan en muista, oliko se tästä asiasta, mutta monesta muusta ainakin) ja sitä olen yrittänyt soveltaa ja pitää mielessä häidemme suunnittelun yhteydessä. Sulhasella tuntuu olevan paljon helpompaa, hänhän on mies ja tökerösti sanottuna putkiaivo, joka tuntuu ajattelevan asioista jotakuinkin näin: "Jos me halutaan meidän omissa häissä tehdä näin, niin eihän siinä voi sillon kellään olla nokan koputtamista? Eihän ne niitten häät oo." Huoh. Miehet, osaisimpa itsekin ajatella noin! :D

Miten on lapsien kutsuminen teidän häiden osalta? Entä onko ilmennyt muita asioita häihinne liittyen, jotka ovat kirvoittaneet eriävää keskustelua?

Posti vie, posti tuo.

Posti on siis vienyt hääkutsut vieraille (ainakin toivon mukaan, yhtään ilmoittautumista emme postin kautta kutsun saaneilta vierailta ole vielä saaneet). Viime ja tällä viikolla posti puolestaan toi meille tilaamamme viininpunaiset kangasservetit ja viininpunaiset "paperiset" kaitaliinarullat (joista voi kätevästi katkoa tarvittavan kokoisia paloja valmiiksi tehtyjä katkoviivoja pitkin) häitä varten. Meille ei siis tule nimikoituja servettejä, vaan sellaiset paksumman ja kankaisen tuntuiset servetit, jotka saa nätisti taiteltua siten, että ne pysyvät pystyssä (ks. bloggaukseni hääpöytäkokeilusta). Lisäksi haaveissa oli saada pöytiin valkoisten pöytäliinojen päälle viininpunaiset kaitaliinat juhlavuutta (ja teemaväriä) tuomaan/lisäämään. Ja etsintöjen jälkeen nämä kaitaliinat sitten suureksi ilokseni löytyivät. :)

Pssssst. Mikäli en ihan täysin väärin katsonut, niin hääpuvustani on vihdoin kuva saatavilla. :) Se löytyy Morsiusateljee Katariinan pääsivulta (krhm ;D) ja mikäli haluaa kurkata sitä -tai lähinnä sen yläosaa- niin ei muuta kuin tänne kattomaan! :) hox: SULHO!! sulla ei ole asiaa tuolle linkki-sivulle! ;)

Hääpainajainen vol. 3

Perjantai-ilta vierähti ihanaa tyttöjen iltaa viettäen, vanhojen ystävien kanssa. Höpötimme kaikesta maan ja taivaan väliltä ja loppuillasta etenkin häistä ja hääsuunnitelmista. Ehkäpä tästä "inspiroituneena" näin sitten viime yönä painajaisunen häistä...

Olimme pitämässä tuplahäitä yhdessä -tyttöjen illassakin mukana olleen- Mirge-ystäväni ja hänen miehensä kanssa. (He ovat oikeasti menneet jo viime kesänä naimisiin.) Jouduimme odottamaan alttarille astelemista jossain kellarissa ja välillä minun ja sulhon välille tuli jotain riitaa, jonka vuoksi lähdimme vuoron perään vihaisina ulos ja välillä ystäväni ja hänen miehensä tekivät samoin. Ensimmäisenä alttarille astelivat ystäväpariskuntamme. Me jäimme kellariin odottamaan vuoroamme ja samassa huomasin, ettei minulla ollut vielä kampausta, ei meikkiä eikä piilolinssejä silmissä. Onneksi N-kaaso ilmestyi yhtäkkiä kellariin ja hän alkoi värkätä hiuksiani ja meikkiäni. Kellarissa kävi välillä erinäisiä ihmisiä, jotkut tuttuja ja jotkut tuntemattomia.

Vihdoin oli meidän aikamme ryömiä ylös kellarista. Siinä samassa tajusin, ettei kutsuja oltu jaettu vielä kaikille. Puolet vieraista (jotka olivat kuitenkin hekin paikan päällä) ei ollut ehtinyt saada käsin toimitettua kutsua, jossa oli paljon tärkeää informaatiota häihin liittyen. Tajusin myös ylös kiivettyäni, ettei vieraiden pöydissä ollut kukka-asetelmia eikä minunkaan kimppuani näkynyt missään.. Jotain muutakin oli päässyt unohtumaan (en nyt vain muista niitä kaikkia :D) ja aloin hermostumaan.

Sitten sain tekstiviestin S-kaasoltani ja A-kaasoltani, että he eivät valitettavasti ehdi häihimme, koska ovat S-kaason häiden jälkimainigeissa (hänkin on oikeasti mennyt naimisiin jo toissakesänä!). Juuri ennen kuin minun piti lähteä kävelemään kohti alttaria, ovesta kiiruhti sisään floristi ORANSSIEN kukkien kanssa. Hän ei paljoa pahoitellut ja kyseli, että minkäs kukan haluaisin hääkimpuksi. Valkoista ruusukimppua ei löytynyt, mutta jokin valkoinen (ruma) häkkyrä sieltä löytyi, joten otin sen. Lähdin kävelemään sulhasta kohti (jota en vielä kiemuraisen rakennuksen takia nähnyt) ja kukkakimppu purkautui pikku hiljaa kävelymatkalla..

Kaikki vieraat istuivat kiemuraisen rakennuksen (=jonkin ihme juhlapaikan) pöydissä eivätkä alttarilla. Niin, paitsi päästessäni sulhon luo, huomasin, että olimme jossain rumassa tiiliskivi-huoneessa, emmekä ollenkaan alttarilla tai edes kirkossa! Pappikaan ei sinänsä ollut ollenkaan pappi ja alkoi puhua jotain jokapäiväisiä juttuja siinä vaiheessa, kun seisahduin hänen eteensä. Minä katselin ympärilleni, avasin suuni ja ehdin sanoa: "Siis mitä tämä oikein on? Onko tämä siis nyt jotaki ihme pilaa vai mitä?" ja sitten heräsin.

Aurinko paistaa ihanasti jo nyt, tiedossa on varmaan loistava päivä. :) Joten ei muuta kuin lämmintä, pirteää ja aurinkoista lauantaita, toivottavasti te olette säästyneet hääpainajaisilta viime yönä! :D

Häät lähestyy!

Häät lähestyvät salakavalasti, sillä huomasin juuri, että niihin on enää 4 kk aikaa!! KÄÄK. Aika kuluu todellakin nopeasti, mutta onneksi järjestelyt on hyvällä mallilla niin ei ole vielä häästressi iskenyt.

Eilen kävin piiiiiiitkästä aikaa kasvohoidossa, oli ihanaa ja rentouttavaa ja tehokkaan tuntuista. :) Kävin siis testaamassa Bella Bella -kauneudenhoitolan häitä varten. Minua hoitanut kosmetologi-meikkaaja oli todella mukava ja asiansa tuntevan oloinen. Varasinkin sitten hoidon jälkeen 4 muuta hoitokertaa ja häämeikin. Kaikki nämä tekee sama henkilö (huh!), joten voi olla luottavaisin mielin kun on siinä vaiheessa sitten tuttu henkilö meikkaamassa. Ihanaa kun ei tarvitse enää miettiä ja hätäillä tuotakaan asiaa kaikkien niiden kosmetologi-sähläysten jälkeen! Hoidot olivat kuulemma sen sorttiset, että nyt en saisi hikiurheilla, saunoa enkä ottaa aurinkoa muutamaan päivään...että luulisi tosiaan hoitojen tehoavan hyvin! :D

PAPPI, lukkari, talonpoika..KANTTORI!

Kaunis Tuomikirkko.

Viime viikolla käytiin sulhon kanssa varmistamassa meidän seurakunnalta, että ollaanhan nyt ihan sata varmasti merkitty oikein vihkimisaika ja onhan ne siellä merkinny oikeelle päivälle sen. :D Kaikki oli kunnossa, vihkiminen on oikealla päivällä ja samaan aikaan, joka on painettu kutsuihin (jotka muuten tänään lähti postiin!! lähivieraat saa ne sitten kyläilyjen yhteydessä).
Samalla kun siellä päin käytiin, varattiin päivystävän papin avustuksella myös vihkipappi ja kanttori (en tienny, että sekin pitää "varata"). Tuli lievästi rasistinen ja syrjivä olo, kun pyysimme sellaista pappia, joka "ei ole siirtymässä eläkkeellä muutaman vuoden sisällä"... :D syy tähän järisyttävään vaatimukseen nuoresta papista on se, että haluaisimme käyttää samaa pappia vuosien varrella mahdollisiin ristiäisiin ja muihin kirkollisiin menoihin. Idea siis olisi, että saisimme meidät vihkivästä papista ns. perhepapin. :)

Noista ovista sitä sitte kävellään kohti alttaria, huij! :)

Meidän vihkipäivänä töissä olevista (nuorista) papeista ja kanttoreista meille valikoitui nainen sekä papiksi että kanttoriksi. Saimme seurakuntareissulla kuulla (tai tarkistettua) myös sen, että kirkossa vihkimistilaisuudessa kuluu aikaa korkeintaan puoli tuntia, ihan sama millä vihkikaavalla haluaa mennä. Siis 30 minuuttia! ENINTÄÄN! Se on toisaalta aika lyhyt aika, mutta toisaalta aika paljon siihen saisi ängetä puhetta ja musiikkia, jos sen haluaisi kestävän kauan. Me emme sulhon kanssa ole kovin innoissamme olleet ikinä virsistä, joten luultavammin meidän vihkikaavaan sisällytetään korkeintaan yksi virsi. Emme myöskään ole ajatelleet mitään Raamatun lukua tms. puhetta/lukemista, jonka joku muu kuin pappi suorittaisi. Innolla odotan papin tapaamista kesällä, että voidaan yhdessä suunnitella juuri minun ja sulhon näköistä vihkimistä! :)

Alttari <3

  

Saippuakuplien puhallusta!

Tiitittidii-Tiitittidii! TÄÄ on se käytävä. :)

Meikkaaja häitä varten

Mulla on ollut vähän sähläystä ja ongelmia häämeikkaajan ja kosmetologin suhteen. Henkilö, jolle olin alunperin aikonut mennä kasvohoitoihin (3-5krt ennen häitä) ja häämeikkiin, ei voikaan tehdä niitä minulle. Kävin muutama viikko sitten kyseisen henkilön omistamassa kauneushoitolassa kyselemässä ja varmistelemassa asioita, ja kävi ilmi, että hän lähtee opiskelemaan eikä ole enää elokuussa töissä. Paikka siirtyy siis jollekin toiselle ihmiselle. Ei ollut kovin kiva uutinen, kun olin jo turvautunut siihen ajatukseen, että saan tutun ja turvallisen kosmetologini käyttöön. :D

Häämeikki-ideaa: Tummat silmät + fresh ja natural iho

Ryhdyin sitten toimenpiteisiin ja marssin suoraa päätä kaverin suosittelemaan, nimeltä mainitsemattomaan, melko suureen kauneushoitolaan, joka sijaitsee ihan keskustan tuntumassa. Varasin heti ajan kosmetologille, jotta pääsisimme aloittelemaan kasvojeni hääkuntoon laittamista ja kerroin myös hääpäivämme ja kyselin meikkaajaa. Homma oli hoidossa -tai niin ainakin luulin- mutta kun eräänä perjantaina menin lunastamaan varaamani kosmetologi-ajan, hoitajat ilmoittivat tylysti, että "Ei, sinun aikasi on vasta ensi viikon perjantaina", vaikka yritin sanoa heille, että laitoin sen varmasti kalenteriin ylös sen päivän kohdalle, jonka he sanoivat varausta tehdessäni. NO, ei siinä vielä mitään, sen lisäksi, etten päässytkään kosmetologille, minun kanssa aiemmin jutellut kosmetologi tahtoi vielä uudestaan tietää hääpäivämme. Kun sen kerroin, hän yllättäen sanoikin, että siltä päivältä on melkein kaikki meikkaus-ajat jo menneet... Ainoa jäljellä oleva aika olisi ollut joskus aamu seitsemän maissa. HOH HOI. Läksin ulos koko paikasta ja aloin etsimään uutta kohdetta.

Tällä viikolla kävin sitten kauneushoitola Bella Bellassa ja varasin sieltä ajan sekä kosmetologille että meikkaajalle hääpäiväksi. Ongelmia ei ilmennyt (ainkaan vielä tässä vaiheessa --> koputtaa puuta!) ja pääsiäisen jälkeen pääsen sitten kokeilemaan heidän palveluitaan -ensimmäistä kertaa, sillä en ole koskaan ennen käynyt Bella Bellassa. Toivottavasti kaikki menee hyvin ja saan mukavan kosmetologi-meikkaajan käyttööni. :)

Karkkipurkit

No niin. Kun te monet muut hääbloggaajat olette postanneet ihanista karkkibuffeteista ja niiden tarjonnasta ja purnukoista, niin minähän ihastuin ihan täysin ajatukseen kauniista karkkipurkeista häissä! Olen pyöritellyt ideaa jo muutaman kuukauden päässäni. Me -tai varsinkin minä- olen ihan persona makealle ja kaverit aina naureskelevatkin mun "karkkiKAAPILLE", jossa on aina karkkia jemmassa. :D Siksi varmaan en saanutkaan ajatusta karkkien runsaammasta tarjonnasta pois mielestäni -kun kerran karkit kaikissa muodoissaan aina suklaasta salmiakkiin ovat minun ja sulhon lempiherkkuja, miksipä niitä sitten ei tarjoiltaisi myös meidän häissä? Niinpä tänään Stockan Hulluilla päivillä pyöriessäni ostin pari tällaista aivan ihanaa karkkipurkkia (jotka otan ehdottomasti käyttööni häiden jälkeen!). :)

Kuva ja inspiraatio löydetty Modern Bride -blogista ;)

Mehän olemme sulhon kanssa jo ostaneet hääkarkkien "tarjoiluastiaksi" koriste-flyygelin. Aiomme edelleen laittaa sen täyteen erilaisia paperipäällysteisiä karkkeja (kuten Dumlet, Mariannet yms.). Nyt voimme laittaa toiseen tänään ostamistani karkkipurkeista jotain pientä suolaista (kuten sellaisen partybackin, jossa on mm. suolatikkuja ja kiemuroita) ja toiseen joko erilaisia irtokarkkeja tai karkin korvaavia nameja (kuten jogurttirusinoita tms). Ajatuksena olisi juurikin se, että vieraat voivat napsia herkkuja kipoista ja flyygelistä aina kun siltä tuntuu -heidän ei tarvitsisi odottaa jälkiruoka-aikaan saadakseen suunsa makeaksi. :) Ainakin itse tykkäisin kovasti, jos menisin vieraana häihin ja siellä olisi vapaasti kahmaistavia herkkuja tarjolla läpi koko hääjuhlien ajan. Slurps!
Olen siis ihan innoissani karkkipurkeista, ne ovat niiiiiiiiiin ihanat ja hienot ja sopivat erittäin hyvin häihimme muiden hääkoristeiden kanssa! :)

Ihania hiuskoruja Etsystä!

Korvakorujen lisäksi olen etsiskellyt Etsystä häitä varten hiuskorua. En halua tiaraa, kukkaa, pantaa, sulkia enkä mitään massiivista korua. Etsystä on löytynyt uskomattoman paljon hyviä vaihtoehtoja -juuri sen tyylisiä hiuskoristeita, joita olen ajatellutkin. Suurin osa suosikeistani on hiuskorukampoja. Jälleen kerran kuvat puhukoot puolestaan:

Ihana rusetti!

Tämänhetkinen suosikkini!

Etsyn korvakorujen kuvasatoa

En ole vielä löytänyt mieleisiä korvakoruja häitä varten. Etsystä löytyy melkoinen kasa esimerkiksi jo pelkästään helmikorvakoruja ja niitä noin 1000 erilaista katseltuani olen saanut poimittua muutaman mieleisen vaihtoehdon. Kuvat puhukoon puolestaan:

Kohti kesää!

Kevään, auringon ja vihreyden myötä kaipasin blogiini vähän erilaisempaa ilmettä. Siinä se nyt sitten on. :) Tällä viikolla on tapahtunut paljon häärintamalla ja niistä lisää heti kun ehdin tänne kirjoittelemaan. Yhtenä niistä kerrottakoon, että olen koko viikon pyörinyt Etsyn ihanilla sivuilla etsiskelemässä korvakoruja ja hiuskoristetta häitä varten. TODELLA koukuttava sivusto, niin kuin kanssamorsiametkin ovat todenneet! :D Mutta nyt töihin ja myöhemmin lisää juttuja :)

Kutsujen on tullut aika lentää pesästään

..eli viikonloppuna puuhailtiin sulhon kanssa kovastikin kutsuasian kimpussa: käytiin ostamassa kirjekuoret ja postimerkit ja minä oon kirjottanu kynä sauhuten kuoriin nimiä ja osoitteita ja tunkenu kutsuja kuoriin ja liimannu postimerkkejä... Yllättävän työlästä ja aikaa vievää hommaa! :D Vielä muutamia osoitteita odotellaan vanhemmilta (ovat luvanneet kerätä niiden sukulaisten osoitteet, joiden hääkutsut kulkevat postitse) ja sitten olisivat kutsut valmiina lähtemään. Hui! :)

Näkymät lentokoneesta matkalla Helsinkiin. Kaunista!

Kiirettähän tässä ei vielä ole, koska häitä juhlimme vasta elokuussa. Mutta koska emme ole laittaneet kutsuvieraille minkäänlaisia Save the date -kortteja, päätimme, että lähetämme oikeat kutsut sitten hyvissä ajoin, jotta mahdollisimman moni pääsisi paikan päälle. Olemme laittaneet tästä syystä myöskin vastauspyyntöpäivän hyvissä ajoin ennen häitä, eli kaksi kuukautta ennen h-hetkeä. Se on melko hyvissä ajoin, mutta uskoisin että suurin osa tietää tuohon mennessä, jos on esim. kesälomareissulla tai jos on jotain muuta sovittua menoa, jonka katsoo meidän häitä tärkeämmäksi. ;) Lisäksi siinä on sitten vielä hyvin aikaa väkertää paikkakortit ja miettiä istumajärjestykset ja ilmoittaa kummitädilleni (jonka ravintola hoitaa häidemme ruokatarjoilun) kaiken tarvittavan ruokavalioihin ja henkilömääriin liittyen. Mietimme sulhon kanssa vielä sitäkin, että useimmat (onnekkaat) viettävät kesälomansa kesä-heinäkuussa. Joten siinä lomaillessa saattaisi unohtua hääkutsuun vastaaminen. Nyt se on heti kesän alussa, jolloin on vielä kaikenlaista puuhaa ja ehtii hyvin vastata kutsuun. Hahahhah, melko hauskoja mietintöjä meillä on ollut, mutta näin olemme kuitenkin asian päättäneet, että vastausta odotamma paria kuukautta ennen häitä! :)

Lisäksi olen tässä kiireen ja touhuilun keskellä ehtinyt hankkia hääpäivän alusvaatteita. Hankin kahdet eri yläosat -toiset hääbudjetista ja toiset omasta pussista. Hääpuvun alle ostin olkaimettoman ja tukevan yläosan (jota voin käyttää jo nyt olkaimettomien vaatteiden kanssa) ja hääyötä varten sitten asiaankuuluvasti jotain vähän romanttisempaa. ;)

Olen ollut vähän kurkkukipuinen tänään, toivotaan että en ole taas tulossa kipeäksi. Terveenä jaksaisi paremmin touhuta hääjuttujenkin parissa. Mukavaa viikkoa kaikille! :)