pääsiäismunia ja silleen!

Multa revittiin tällä viikolla viimenenki viisuri suusta pois, niin oon joutunu olemaan ainaki tän alkupääsiäisen keitto- ja jäätelölinjalla. Suklaamunia oon onneksi pystyny imeskelemään. :D lomalla on siis ollut aikaa pähkäillä hääkuvioita. Olemme mm. sulhon kanssa kokeilleet nyt oikean värisellä kaitaliinalla ja oikean värisillä kangasserveteillä ja oikean kukkaruukun kanssa sitä häiden pöytäkattausta. Näytti melkosen hienolta! :) Lisäksi oon puhunu maraton-puhelun äitin kanssa hääasioista poristen (joskaan ei koko puhelua käytetty häistä puhumiseen). Oltiin sulhon kanssa unohdettu laittaa mun enon kutsuun hänen naisystävänsä nimi, o-ou, mutta äiti lupas välittää tiedon enolle, että naisystävä on tervetullut häihimme. :D Lisäksi äidillä oli tyypillisesti myös äidillisiä neuvoja häihimme liittyen.. krhm.

Hieman on herättänyt keskustelua -niin yleisesti hääforumeilla kuin meidänkin häihin liittyen- lapsien osallisuus häissä. Me päätimme sulhon kanssa jo alun alkaen, että pidämme lapsettomat häät -ainoastaan minun pikkuveljeni ja morsiusneito edustavat lapsijoukkiota häissämme. Syitä tähän on lukuisia eikä yksikään niistä liity siihen, ettemme pitäisi lapsista. Pieniä lapsia ei meidän vierasjoukkiossamme ihan hirveästi ole, mutta kuitenkin sen verran, että heidät pois jättämällä saamme jo muutenkin paisunutta vieraslistaa lyhyemmäksi. Samalla periaatteella olemme laittaneet sinkku-ihmisille kutsun henkilökohtaisena -kutsu koskee siis vain tätä yhtä vierasta. Jos kaikki kutsumamme sinkut toisivat häihimme jonkun avecin (ja todennäköisesti siis sellaisen ihmisen, jota emme edes sulhon kanssa tunne!), vieraslista ja samalla etenkin ruokakustannukset nousisivat pilviin.

Ihanat, rasavillit, nuorimmat pikkuveljeni! <3

Toinen syy sille, miksi emme kutsu lapsia häihimme, on se, etteivät meidän näköiset häät sisällä oikein lapsiystävällistä ohjelmaa. Emme aio ryypätä häissämme, mutta emme myöskään järjestää lapsille erityisesti mitään toimintaa. Lisäksi meistä oli kiva ajatus, että vanhemmat saisivat tulla häihimme rentoutumaan (ja ei, en tarkoita tällä sitä, etteikö lasten kanssa voisi rentoutua, vaan että heidän ei tarvitsisi keskittyä mihinkään muuhun kuin omaan itseensä ja juhlimiseen meidän kanssamme). Itse asiassa kahden pienen lapsen äiti, eli N-kaasoni, oli se ihminen, joka minulle tätä "ei lapsia häihin" -ideaa alunperin ehdottikin! Hänestä oli  mukava ajatus päästä hyvällä syyllä kahdestaan puolisonsa kanssa juhlimaan.

Kuten kaikissa asioissa, myös tälläkin on kaksi puolta: Kaikkia ihmisiä ei voi miellyttää, vaan joku pahoittaa väkisinkin aina jostain asiasta mielensä. Jotkut vanhemmat voivat olla iloisia siitä, että lapset saa hyvällä omallatunnolla jättää hoitoon ja jotkut vanhemmat taas pahoittavat mielensä siitä, jos heidän jälkikasvuaan ei toivoteta tervetulleiksi mukaan juhlaan. Onneksi kaikki meidän kutsumat vieraat, joilla on lapsia, ovat olleet ymmärtäväisiä ja suurin osa on ollut hyvinkin mielissään tästä mahdollisuudesta juhlia kahdestaan puolisonsa kanssa ja jättää lapset isovanhempien tai jonkun muun hyvän hoitajan hoiviin. :)

Olen joutunut painiskelemaan tämän(kin) asian kanssa. Alun alkaen en potenut huonoa omaa tuntoa enkä syyllisyyttä siitä, että sekä minun ja että sulhon mielipide ja päätös on ollut, että juhlat järjestetään aikuisten kesken. Kaikenlaisten kyseenalaisten kommenttien jälkeen sitä on kuitenkin alkanut miettimään yhtä sun toista. Toisaalta; "Pitäisikö lapset kutsua, jotta kukaan ei vahingossakaan pahoittaisi mieltään ja luulisi ettemme pidä heidän lapsistaan kun emme kutsu heitä..?" ja toisaalta; "Nämä ovat meidän häät ja haluamme tehdä niistä meidän näköiset. Jos meidän tyylimme ei miellytä, häihin ei ole pakko tulla ja/tai omissa häissä voi tehdä sitten toisin." Tätä viimeistä kommenttia on ollut useaan otteeseen takomassa päähäni myös S-kaasoni (joskaan en muista, oliko se tästä asiasta, mutta monesta muusta ainakin) ja sitä olen yrittänyt soveltaa ja pitää mielessä häidemme suunnittelun yhteydessä. Sulhasella tuntuu olevan paljon helpompaa, hänhän on mies ja tökerösti sanottuna putkiaivo, joka tuntuu ajattelevan asioista jotakuinkin näin: "Jos me halutaan meidän omissa häissä tehdä näin, niin eihän siinä voi sillon kellään olla nokan koputtamista? Eihän ne niitten häät oo." Huoh. Miehet, osaisimpa itsekin ajatella noin! :D

Miten on lapsien kutsuminen teidän häiden osalta? Entä onko ilmennyt muita asioita häihinne liittyen, jotka ovat kirvoittaneet eriävää keskustelua?